Yrittäjyys –asennelaji vai unelmien täyttymys?

Yrittäjyyttä ja yrittäjiä on tutkittu länsimaissa ainakin 1930-luvulta asti. Sana ”entreprenööri” on saanut alkunsa jo 1700-luvun ranskalaisesta kirjallisuudesta. Tyypillisesti yrittäjyyteen liitetään aktiivinen toiminta, lisäarvon tuotto, voiton tavoittelu ja toimintaan liittyvä suurehko henkilökohtainen riski. Yrittäjyys eroaa vastaavasta manageriaalisesta, vaikkapa palkkatoimitusjohtajan tehtävästä, jossa oma riski useimmiten rajoittuu  työpaikan menetykseen. Yrittäjämäisyys koetaan nykyisin positiivisena asenteena  -  ”Yrittäjämäistä otetta”  peräänkuulutetaan rekrytointi-ilmoituksissa isojen yritysten palkkajohdoltakin.

Täyttä tieteellistä yksimielisyyttä ei ole syntynyt siitä, mistä osista ja miten menestyksekäs yrittäjä tai yritys on rakennettu. Tuskin syntyykään. Muuttujia on aivan liikaa: kaikki yritykset kun ovat erilaisia ja aikansa lapsia. Menestykseen tai menestymättömyyteen vaikuttavien tekijöiden seuraaminen vaatii pitkiä aikavälejä ja sittenkin syy-seuraussuhteiden todistaminen voi jäädä löyhäksi, vaikka korrelaatiota löytyisikin.

Yrittäjiä ja yrityksiä on analysoitu mm. sosiologian, strategian, psykologian ja organisaatioteorian linsseillä. Sen verran on saatu selville, että menestykseen tarvitaan jossain suhteissa tiettyjä yrittäjän luonteenpiirteitä, kuten sitkeyttä, visionäärisyyttä ja tahdonvoimaa sekä erikoisosaamista, organisointikykyä ja todennäköisesti myös ripaus tuuria – tai sanotaanko oikeaa ajoitusta.

 Visionäärisyys, kyky nähdä pidemmälle tai eri tavalla kuin muut, yhdistettynä voimakkaaseen tahtoon saavuttaa mahdottomilta tuntuvat tavoitteet on yksi menestyksen peruspylväs. Nopea toipuminen vastoinkäymisistä, sinnikkyys nousta kanveesista on olennaista, koska useimmat menestystarinat kätkevät taakseen lukuisia epäonnistumisia. Rovion raivoisaan lentoon lähettänyt Angry Birds oli vasta 52. peli, jonka yhtiö kehitti. Unelmaan kannattaa uskoa.

Väitän, että suomalaisen työmoraalin eetos on vieläkin suo, mies ja kuokka. Paavo, tuo esivallalle nöyrä ja vähään tyytyvä talonpoika Saarijärveltä. Paavo voisi olla myös suomalaisen perusyrittäjän meemi. Vuodesta toiseen tulee eteen vaikeuksia, mutta ne kestetään sisulla, sinnikkyydellä ja joskus omasta palkastakin tinkien. Monelle yrittäjälle tuntuu riittävän, kunhan ”peltotilkustaan” perheelle turvan saa. Jospa vielä jonkun suvusta saisi kiinnostumaan jatkamisesta, kun omistajan askel alkaa lyhentyä. Tässä rationaalisessa asenteessa piilee sudenkuoppa – jos yritys ei halua kasvaa, uudistua tai seurata tarkasti asiakkaita, on todennäköistä, että nälkäisemmät kilpailijat ajavat sen ohi. Toisinaan markkinat muuttuvat niin, että paikalleen jäävän tuotteet käyvät tarpeettomiksi. Pellon vie halla. Näin voi käydä nopeasti ja suurillekin yrityksille, kuten olemme huomanneet.

Edesmennyt Apple-legenda Steve Jobs aloitti mikroyrittäjänä tyyliin autotalli, mies ja kolvi.  Halla ei Kaliforniassa haitannut, mutta monenlaisia vaikeuksia Jobs kohtasi matkallaan. Runebergiläisestä kohtuusideaalista hän poikkesi – Jobsille ei riittänyt pelkkä elanto, vaan hän halusi muuttaa maailmaa. On myönnettävä, että Jobs ei elämänkertansa perusteella ole ollut kovin mallikelpoinen tai helppo ihminen, työtoveri, aviomies tai johtaja. Ottakaamme kuitenkin opiksi niiltä osin, kun opittavaa on.

Amerikkalaisia emme ole, mutta turha vaatimattomuus ei silti meitä kaunista. Voisimme oppia paljon lähempääkin: Ruotsista, jossa osataan niin kone kuin muoti- ja viihdeteollisuus. Tanskasta, joka on suuri design-tuotteiden ja puuhuonekalujen viejä, vaikka viimeinen suora luonnonpuu on kaadettu laivan mastoksi joskus 1800-luvulla. Tai Saksasta, jossa on käsittämättömän suuri määrä keskisuuria (”Mittelstand”) kärkiyrityksiä  hyvin kapeissa markkinasegmenteissä. Missään näissä maissa ei ole halpaa työvoimaa. Ei suuria luonnonrikkauksia. Ei edes alhainen verotus. Mikä meitä suomalaisia sitten pidättelee? Ei mikään, kunhan pidetään mielessä, että kalliissa ja kaukaisessa kotimaassamme ei kannata tehdä sellaista, missä markkinahinta on ylitsekäyvä valintaperuste.

Asiakkaan kokeman lisäarvon kohotessa pärjäämme vallan hyvin. Siitä on näyttöä monilla eri talouden aloilla. Halutessamme visioida, voimme kuunnella Nightwishiä kaiutinjärjestelmästä, jota käyttää yli 80% maailman äänitysstudioista (Genelec Oy). Yrityksemme maailmanvalloitusta voimme suunnitella vaikkapa Multitouchin liikeohjatuilla näyttötauluilla. Työpäivän jälkeen voimme pukea päälle Myontecin älyhousut ja lenkin lopuksi seurata sykkeen tasaantumista Suunnon rannetietokoneesta. Suomalaisilla menee jatkossakin hyvin, mutta vain, jos niin päätämme.

“A dream you dream alone is only a dream. A dream you dream together is reality.” 
― John Lennon

Jari A.T. Laine

P.S. Lukemista iltojen ratoksi ja miksei päivienkin:

Schumpeter, J. (1934). Capitalism, socialism, and democracy. New York

Baum & Locke: The Relationship of Entrepreneurial Traits, Skill, and Motivation to Subsequent Venture Growth, Journal of Applied Psychology Copyright 2004 by the American Psychological Association2004, Vol. 89, No. 4, 587–598

Walter Isaacson; Steve Jobs, Otava 2011

Simons & Hyötyläinen: Keskisuuren yrityksen dynaaminen kasvumalli, talentum, 2009

Herrman Simon: Hidden Champions of the 21^st Century, Springer, 2009