Skip to end of metadata
Go to start of metadata

Yhdyskuntarakentamisen ekotehokkuuden arviointityökalut kunnille, yrityksille ja muille toimijoille

Yhdyskuntarakenne koostuu rakennuksista ja perusrakenteesta niihin liittyvine luontoalueineen. Yhdyskuntarakenteen ominaisuudet kuten yhdyskunnan muoto, aluetehokkuus, rakennettujen alueiden sirpaleisuus ja toimintojen sijoittelu yhdyskunnan eri osissa määrittelevät sen kuinka laajoiksi perusrakenteen verkot on rakennettava, kuinka pitkiksi keskimääräiset etäisyydet toimintojen (asunnot, työpaikat ja palvelut) välillä muodostuvat tai millainen liikenne- ja energiantuotantojärjestelmä tai vesi- ja jätehuoltoverkko tarvitaan. Tiheä ja suppealle alueelle rajoittuva yhdyskunta mahdollistaa joukkoliikenne- ja keskitetyn energiantuotantojärjestelmän sekä kävelyn ja pyöräilyn. Liikenne- että energiajärjestelmien kehittäjät kaipaavat tällä hetkellä tietoa yhdyskuntarakenteen tulevista kehittämislinjoista, tarjolla olevista teknologioista ja mm. polttoaineiden verotuksesta, jotta suuret infrainvestoinnit voidaan tehdä ajoissa ja riittävällä tietopohjalla. Suuria keskitettyjä laitoksia ja järjestelmiä ei kannata rakentaa, jos potentiaaliset asiakkaat etääntyvät hajautettujen ja omavaraisten järjestelmien pariin. Julkisten organisaatioiden tulisi huolehtia siitä, että yhdyskunnan kokonaisetu toteutuu eri toimijoiden itsenäisestä päätöksenteosta riippumatta. Sitä varten tarvitaan yleisesti hyväksytty ja luotettava kokonaisekotehokkuuden arviointiin kykenevä arviointimetodiikka ja siihen perustuvia työkaluja.

Tausta ja tarve

Yhdyskunta- ja aluetasoisten suunnitelmien ja rakennushankkeiden ympäristö- ja ekotehokkuusominaisuuksien arvioinnin menetelmiin ja apuvälineisiin kohdistuu voimakkaasti kasvavaa kysyntää. Tarpeen ovat tiedostaneet ainakin suurimmat kaupungit, maakuntaliitot ja rakennusalan yritykset. Suurilla hankkeilla on suuret vaikutukset ja ne halutaan tietää mahdollisimman luotettavasti etukäteen ennen ratkaisevia päätöksiä.

Markkinoilla on jo tarjolla kansainvälisiä arviointityökaluja, kuten BREEAM, LEED ja CASBEE, joissa on myös aluetasoisia versioita (esim. LEED for Neighborhood, BREEAM Communities, CASBEE-UD tai CASBEE-City), mutta niiden soveltuvuus Suomen oloihin on vielä avoin kysymys. Toistaiseksi Suomessa ei näihin kaupallisiin ja muista kulttuureista peräisin oleviin työkaluihin ole innostuttu ehkä johtuen siitä, että ainakaan julkisen sektorin toimijat eivät halua sitoutua raskaisiin ja kalliisiin arviointiprosesseihin, joissa on paljon suomalaiseen kaupunkisuunnittelun kannalta vieraita tai tarpeettomiksi koettuja elementtejä ja sen lisäksi puuttuu sellaisia elementtejä jotka olisi tärkeä saada mukaan [1]. Em. kaupallisia työkaluja on mm. kritisoitu siitä, että samasta kohteesta saadaan eri työkaluilla tuloksia, joiden mukaan kohde on joko hyvä tai huono (Julien 2009 [2]), mikä ei herätä luottamusta mittareiden oikeellisuudesta. Lisäksi niitä pidetään liian laajoina ja kalliina [3] käyttää muuten kuin eritystapauksissa. Sen sijaan haluttaisiin nimenomaan meidän oloihimme suoraan soveltuvia, kohtuullisella työllä tuloksia tuottavia työkaluja.

Suomessa on kehitetty rakennus- ja kiinteistöalan arviointitarpeita varten työkaluja kuten EcoProp ja PromisE (VTT), joiden pääasiallinen sovelluskohde on yksittäinen rakennus tai kiinteistö ja sen "toimivuus" tai "ympäristöominaisuudet" (mukaan lukien esim. arviointikriteeri "ihmisten terveys") ja lopputuloksena "ympäristöluokitus" tai "kokonaisarvosana". Rakennusten ja perusrakenteen sekä niiden rakenneosien arviointiin on myös olemassa omia energia- ja ekotehokkuuden elinkaariperusteisia arviointityökaluja, jotka ovat lähinnä tutkimus- ja koulutuskäytössä, esim. BeCost (VTT). Liikenteen energia- ja päästölaskelmia varten on oma jatkuvasti ylläpidettävä tietokanta LIPASTO (VTT), jota voidaan hyödyntää yhdyskuntatasoisen ekolaskurin osana. Asuntoaluetasoiseen ekotaseen arviointiin on laskentamalli EcoBalance (VTT), jota on sovellettu useilla alueilla. Laajempia kaupunkiseutu-, maakunta- ja valtakuntatasoisia laskentamalleja on kehitetty erillisprojekteissa, kuten KulMaKunta, Metka ja YKEVAKA (VTT). Niissä on myös karttamuotoisia ruutupohjaisiin tietokantoihin perustuvia laskentamoduuleja, jotka mahdollistavat havainnollisten karttojen tekemisen. Kuntatasoiseen hiilijalanjäljen laskentaan on kehitetty oma laskentamallinsa Kasvener (SYKE). Kansalaisten käyttöön tarkoitettuja asukkaan tai kuluttajan hiililaskureita on verkossa tarjolla useita (Ilmastodieetti.fi/SYKE, Helsingin Sanomat, Finnair jne.). Tutkimuskäyttöä varten on jatkuvan kehitystyön alla aluetason arviointityökaluja, joista on kehitetty sovelluksia suunnittelijoiden käyttöön, esim. Helsingin kaupunkisuunnittelijoille tarkoitettu HEKO (VTT). Tutkimuskäyttöön tarkoitetuista malleista saattaa ennen pitkää kehittyä monenlaisia, yleiseen käyttöön tarkoitettuja työkaluja. Kansantalouden tasolla kehitetty ympäristölaajennettu tuotospanosmalli ENVIMAT mahdollistaa hybridisovellukset alueidenkäytön työvälineiden tukemiseksi (SYKE, Thule-instituutti) mahdollistaen elinkaaripohjaisten tietojen kustannustehokkaan liittämisen erilaisiin työvälineisiin.

Jatkokehitystyötä varten tarvitaan luotettava, tiivis yhteenvedonomainen katsaus (state of art) nykyiseen osaamistasoon ja käytössä oleviin työkaluihin sekä sen pohjalta selkeä visio näköpiirissä oleviin kehitysuriin. Sitä kautta uudet t&k-hankkeet voidaan suunnata mahdollisimman hyödyllisellä tavalla.

Tavoite

Tutkimus- ja kehitystyön kohteena ovat aluetasoiset ekotehokkuuden arviointimenettelyt ja niitä tukevat työkalut. Rakennus-, rakennusosa-, rakennusmateriaali- ja laitetasoiset ekotehokkuudet arviointimenettelyt ja työkalut rajataan tämän t&k-projektin ulkopuolelle. Hanke kuuluu Tekesin Kestävä yhdyskunta -tutkimusohjelman piiriin.

Yhdyskuntien rakentamisen, yhdyskuntarakenteiden ylläpidon ja liikenteen energiankulutuksen ja päästöjen ominaisvaikutuksista on jo kohtalaisen paljon tietoa. Sitä osoittaa se, että useita laajoja alueellisten kehittämishankkeiden ja visioiden ekotehokkuuden arviointiprojekteja on jo tehty. Silti tietämys ei kata kaikkia rakenteita tai prosesseja eikä niiden käytäntöjä tai käyttötapoja ja monien kohdalla tieto on vielä liian pinnallista tai suurpiirteistä. Lisäksi uusien ja innovatiivisten ratkaisujen osalta tarvitaan jatkuvasti uutta perustutkimusta. Tutkimushankkeessa tulee lisätä arvioinnin tietopohjaa ja arviointityön tieteellisen perustan luotettavuutta ja ajanmukaisuutta. Käyttöönoton edistämistä ja laajentumista auttaa käyttäjien (ammattilaisten ja kansalaisten) näkökulman huomioon otto. Kansainvälisellä yhteistyöllä varmistetaan uusimman ajantasaisen tutkimustiedon hyödyntäminen.

Tutkimus- ja kehitystyössä tulee tuottaa tiivis, katsauksenomainen tietopaketti siitä

- millaisia laskenta- ja arviointityökaluja eri osapuolilla ja toimijoilla on tällä hetkellä käytössään,

- millaisia kokemuksia niistä on saatu

- millaisia t&k-hankkeita on meneillään tai vireillä ja

- millaisista työkaluista koetaan suurinta tarvetta (vastaako olennaisiin ja vaikuttavuudeltaan merkittäviin kysymyksiin, käytön vaativuus, luotettavuus)

- millaisissa toimijan prosessin vaiheissa työkaluja tarvitaan

Tulevan tutkimus- ja kehitystyön tulee tarjota välineitä

- tämän hetken käytännöllisiin aluetasoisiin suunnittelu- kehittämishankkeisiin ja

- tuleviin, pitkänkin aikavälin (esim. 50 v) tutkimuksellisiin ongelmiin ja perustietämyksen parantamiseen.

Kehitettävien välineiden ja työkalujen tulee vastata yleisimpiin ja tärkeimmiksi katsottuihin arviointitarpeiden taustalla oleviin ongelmiin kuten

- ilmastomuutoksen torjuntaan tai hiilijäljen vähentämiseen

- miten arvioitava suunnitelma tai hanke edistää tehtyjä kansallisia sitoumuksia (EU:n tai valtioneuvoston tulevaisuusselonteon energiasäästötavoitteet, päästöjen vähentämistavoitteet tai uusiutuvien energialähteiden osuustavoitteet 2020 ja 2050)

- miten samanaikaisesti voidaan parantaa ympäristön laatua, turvallisuutta ja terveyttä sekä vähentää ympäristöriskejä

Potentiaaliset osapuolet ja hyödyntäjät

Hankkeen tulosten (menetelmien ja työkalujen) hyödyntäjiä ovat lähinnä kunnat, maakuntaliitot, ely-keskukset, rakennus-, energia-, kaupan ja liikennealan yritykset, konsulttitoimistot, kansalaisjärjestöt, asukkaat ja muut toimijat. Koska kehitettäviä ekolaskureiden menettelytapoja ja työkaluja halutaan saada mahdollisimman nopeasti myös hyötykäyttöön, jaetaan kokonaisuus kahteen rinnakkaiseen hankkeeseen: A. ekolaskureiden perusteiden määritys ja B. ekolaskureiden kehitystyö. Hankkeessa A tuotettu uusi tietämys siirretään mahdollisimman nopeasti hankkeen B käyttöön (esim. väliraporteissa, yhteisissä seminaareissa ja työpajoissa), joka puolestaan pyrkii siirtämään uuden tietämyksen käytännönläheisiksi menettelyiksi ja pilotointikelpoisiksi työkaluiksi, joita voidaan testata todellisissa suunnittelutapauksissa ja kohdealueilla.


[1] vrt. Helsingin kaupungin ekotehokkuus. Työkalu ja käyttöohjeet. (VTT tutkimusraporttiluonnos syyskuu 2010)

[2] Julien, A. 2009, Assessing the assessor, BREEAM vs. LEED, Sustain v09 i06, p. 30--33. http://www.breeam.org/filelibrary/BREEAM_v_LEED_Sustain_Magazine.pdf

[3] Esimerkiksi Espoon Sellon LEED-sertifiointi maksoi 600 000 € (J. Hellsten, Rakennuslehti 23.9.2010, s. 5)


  • No labels