Child pages
  • 3. Avoimen lähdekoodin lisenssit
Skip to end of metadata
Go to start of metadata

In English

På svenska



Kuvissa Richard Stallman, Free Software Foundationin logo ja Linux maskotti.


Richard Stallman toi ensimmäistä kertaa suuren yleisön tietoisuuteen avoimen lähdekoodin ohjelmistot perustamallaFree Software Foundationin vuonna 1985. Organisaatio toimii edelleen maailmanlaajuisesti vapaiden ohjelmistojen puolestapuhujana. Stallman kirjoitti vuonna 1989 GNU GPL -lisenssin, joka kiteyttää avoimen lähdekoodin idean [1]. Myöhemmin muun muassa Linux käyttöjärjestelmän ydin on lisensoitu GNU GPL -lisenssillä. Alun perin akateemisesta maailmasta lähtöisin oleva ja suosioon noussut avoin lähdekoodi on sittemmin noteerattu myös suurten yritysten ja kaupallisten toimijoiden keskuudessa.

3.1 Avoimen lähdekoodin määritelmät

Open Source Initiative (OSI) on määritellyt joukon kriteerejä, joilla avoimen lähdekoodin lisenssejä arvioidaan (Open Source Definition). Avoimen lähdekoodin määritelmä täyttävät lisenssit saavat OSI-sertifioinnin. OSI-sertifioitua lisenssiä käyttävät ohjelmistot voivat puolestaan käyttää erityistä tarkastusmerkkiä, joka luo olettaman, että ohjelmisto täyttää tietyt yhteisön asettamat minimivaatimukset. Määritelmä toimii siten eräänlaisena laadun varmistajana [2].


OSI sertifikaatin symboli

Avoimen lähdekoodin määritelmän pääkohdat ovat:

  • Vapaa levitysoikeus: Lisenssi ei saa estää ohjelman vapaata levittämistä tai välittämistä. Myös johdettujen teosten luominen ja levitys tulee sallia. Lisenssin on sallittava kopiointi levitys ja muuntelu ilman lisenssimaksuja.
  • Lähdekoodi: Ohjelman täytyy sisältää lähdekoodi ja lisenssin täytyy sallia ohjelman levitys sekä lähdekoodina että käännetyssä muodossa. Lähdekoodi tulee olla selkeä.
  • Lisenssin tulee sallia muutosten tekeminen ja johdannaisten teosten luominen. Näin luotuja teoksia on saatava levittää ja välittää samoilla lisenssiehdoilla.

Määritelmän asettamat edellytykset pohjautuvat tekijänoikeuteen. Tekijänoikeus tuottaa yksinoikeuden kopioida, levittää ja muuttaa teosta. Avoimen lähdekoodin lisensseillä näiden yksinoikeuksien hyödyntäminen tietyssä määrin sallitaan. Keskeisenä on ajatus, että uudelle ohjelmistotuotteelle voidaan saada nopeammin käyttäjiä ja kehittäjiä kaikkialta maailmasta, jos tuote on lähdekoodeineen kaikkien saatavilla. Lisenssi ei kuitenkaan merkitse sitä, että tekijä olisi luopunut kokonaan tekijänoikeudestaan ohjelmistoon.

3.2 Lisenssityypit

GNU lisenssit

GNU GPL (General Public Lisence) -lisenssi on avoimen lähdekoodin lisensseistä suosituin. Lisenssin tyyppipiirteitä ovat lisenssin pysyvyys (persistence) ja virusvaikutus (viral effect). Lisenssin pysyvyys tarkoittaa, että kaikki teoksen muunnelmat on lisensoitava GPL-lisenssillä [3]. Toisin sanoen GPL-lisenssin alainen teos säilyy GPL-lisensoituna, vaikka teosta muutettaisiinkin. Lisenssin virusvaikutus tarkoittaa sitä, että GPL-lisenssillä lisensoidun teoksen yhdistäminen johonkin toisen lisenssin alaiseen teokseen johtaa siihen, että syntynyt uusi teos on kokonaisuudessaan lisensoitava GPL-lisenssillä. Esimerkiksi jos yrityksen myyntituote on tehty GPL-lisensoidun ohjelman päälle, tulee lähdekoodit antaa tuotteen mukana sitä levitettäessä.

GNU GPL lisenssin perusajatuksena on, että lupa käyttää, kopioida, muuttaa ja levittää tarjotaan jokaiselle, jolla on kyseinen ohjelmakopio. Omien käyttöehtojen asettaminen lisenssiin on sen sijaan kielletty. GNU GPL lisenssin tyyppipiirteiden takia lisenssin käyttö perinteisessä ohjelmistoliiketoiminnassa onkin vähäisempää. Toisaalta, jos ohjelmistoa ei ole tarkoitus levittää, GPL-lisensoituun ohjelmaan tehtyjä muutoksia ei tarvitse antaa toisen käyttöön. Tämä mahdollistaa GNU GPL ohjelmiston käytön myös yrityksen liiketoimintaa tukevissa ratkaisuissa.

GNU LGPL (Lesser General Public Lisence) -lisenssi rakenteeltaan pääosin samankaltainen GPL-linsenssin kanssa. Sen tyyppi piirteenä on myös pysyvyys, eli LGPL-lisensoidun teoksen muunnelmat on myös lisensoitava LGPL- tai GPL-lisenssillä. Virusvaikutusta ei kuitenkaan ole, joten LGPL-lisensoitu komponentti voidaan sisällyttää osaksi toista teoskokonaisuutta, joka lisensoidaan jollain muulla lisenssillä. Ehtona on, että käyttäjän on aina saatava muunnella teoskokonaisuuden osaksi sisällytettyä LGPL-lisensoitua osaa. LGPL-linsenssi onkin tarkoitettu ensisijaisesti ohjelmointikirjastoille [4].

 

BSD (Berkeley Software Distripution)

Alun perin Kalifornian yliopistossa Berkeleyssä julkaistu BSD Unix lisenssi on eri tavoin muokatussa muodoissa levinnyt laajaan käyttöön. Yleisimmistä BSD-tyyppisistä lisensseistä mainittakoon MIT, X ja Apache-lisenssit.[5] [6] [7] [8]

BSD-lisenssien ominaispiirteenä on sen kaiken salliva luonne. BSD-tyyppiset lisenssit eivät ole pysyviä tai sisällä virusvaikutusta. Ne antavat käyttäjälle oikeuden käyttää, muokata, kopioida, levittää sekä muokata lisenssiehtoja. Lisenssiehtojen muuttamisen edellytyksenä on, että teosta muutetaan siten, että muuttaja saa teokseen tekijänoikeuden. Toisin sanoen teosta on muutettava siten, että tuloksena on jälkiperäinen (derivative work) tai uusi teos. BSD-lisenssi ei vaadi lähdekoodin julkaisemista sekä sallii lisenssin muokkaamisen ja uudelleenkäytön myös kaupallisesti. Lisenssi vaatii ainoastaan, että alkuperäiset tekijänoikeustiedot on säilytettävä johdannaisten jakelussa ja että alkuperäisen ohjelman tehneen organisaation nimeä ei käytetä hyväksi markkinoinnissa. Toisin sanoen, vaikka ohjelmaa levitettäisiin ilman ihmiselle luettavissa olevaa lähdekoodia (konekielisessä muodossa), tulee ohjelmassa mainita sen tekijöiden nimet.

Oikeuskirjallisuudessa BSD-lisenssiä suositellaankin käytettäväksi liiketoiminnassa, mutta vain ydintuotetta tukevissa ohjelmiston osissa, joiden edelleen kehittämiseen alkuperäisellä tekijällä ei ole intressiä. Tällä estetään se, että kolmas osapuoli "kaapata" BSD-lisenssin alaisen ohjelmiston ja kehittää siitä uuden rajoitetun käyttöoikeuden lisenssillä lisensoidun tuotteen.

 

Mozilla Public Lisence

Mozilla Public Lisence (MPL) -lisenssi sai alkunsa kun Netscape päätti julkaista Navigator-selaimen lähdekoodin. Tarkoituksena oli ulkoistaa avoimen lähdekoodin tuotekehitys ja samalla markkinoida tuotetta entiseen malliin. Tätä tarkoitusta varten kehitettiin MPL-lisenssi [9].

MPL-lisenssi eroaa muihin avoimen lähdekoodin lisensseistä siinä, että teoksen alkuperäinen liikkeellelaskija säilyttää itsellään suuremman palan tekijänoikeuksista kuin kehittäjäyhteisö. Lisenssi on lähdekoodin osalta pysyvä, eli muutokset ja lisäykset MPL:n alaisiin tiedostoihin tulee lisensoida samoilla ehdoilla. Toisin sanoen lisenssin lähdekooditiedoston lisenssiehtoja ei saa muuttaa, vaikka koodia kehitettäisiin edelleen. Ohjelman alkuperäinen liikkeellelaskija pidättää kuitenkin itselleen oikeuden lisensoida objektikoodi millä tahansa lisenssillä.

Toisaalta, jos tiedosto yhdistetään osaksi useista tiedostoista koostuvaa kokonaisuutta, voidaan kokonaisuus lisensoida uusilla ehdoilla. Tällöin MPL-lisensoidun tiedoston on oltava lähdekoodeineen saatavilla. Huomattavaa on, että MPL- lisensseissä sopimusehdot saattavat vaihdella riippuen eri käyttömuodoista (loppukäyttö vai ohjelmointi).

Lähteet

[1] GNU GPL License

[2] OSI Open Source Definition

[3] GNU General Public License (GPL)

[4] GNU Lesser General Public License (LGPL)

[5] BSD Unix License

[6] MIT License

[7] X License

[8] Apache License

[9] Mozilla Public License (MPL)


  • No labels