Child pages
  • 5. Tekijänoikeudesta sopiminen ja käyttö opetuksen yhteydessä
Skip to end of metadata
Go to start of metadata

Tekijänoikeuden haltija (esimerkiksi säveltäjä, sovittaja tai sanoittaja) voi käydä kauppaa oikeuksillaan luovuttamalla ne kokonaan tai osittain. Sopimusvapauden nimissä luovutuksen laajuus ja luovutuksen muut ehdot ovat lähtökohtaisesti sopijapuolten päätettävissä. Luovutuksen saaja voi olla luonnollinen henkilö tai yritys tai muu yhteisö. Tekijänoikeussopimuksiin sovelletaan yleisiä sopimusoikeudellisia periaatteita. Siten pätemättömyyttä, kohtuullistamista ja kuluttajansuojaa koskevat säännökset voivat tulla sovellettaviksi.

Tekijänoikeudet voidaan luovuttaa joko kokonaan tai osittain. Kokonaisluovutus tarkoittaa ajallisesti ja käyttöalaltaan rajoittamatonta oikeuksien luovutusta. Osittaisluovutuksessa osa tekijänoikeudesta jää edelleen tekijälle. Tekijänoikeuden haltija voi luovuttaa myös ainoastaan käyttöluvan tai muun rajoitetun oikeuden teoksensa hyödyntämiseen (lisenssi). Tällaiset rajoitetut oikeudet voidaan rajata alueellisesti, ajallisesti ja asiallisesti. Esimerkiksi voidaan sopia sävellyksen käytöstä tiettyä tuotetta koskevassa mainoksessa.

Taloudellisten oikeuksien luovutuksesta huolimatta moraaliset oikeudet säilyvät kuitenkin aina tekijällä. Niistä oikeuden haltija voi luopua pätevästi vain rajoitetusti silloin, jos kyseessä on laadultaan tai laajuudeltaan teoksen rajoitettu käyttäminen. Esimerkiksi tekijänoikeuden haltija voi sopimuksella luopua vetoamasta moraalisiin oikeuksiinsa tietyn mainoskäytön osalta.

..

Kaaviokuva tekijänoikeuksien kokonaisesta tai osittaisesta luovuttamisesta
.

Kustannussopimus

Kustannussopimus voi olla ensimmäinen sopimus jonka musiikin tekijä kohtaa uransa aikana. Kustantaja on se taho, joka kantaa taloudellisen riskin sävellyksen ja sovituksen taloudellisesta hyödyntämisestä. Esimerkiksi painettuja nuotteja voi julkaista periaatteessa kahdella tavalla. Sen voi tehdä säveltäjä itse, mikä on harvinaisempaa tai sitten säveltäjä luovuttaa kustannusoikeuden jollekin asiaan erikoistuneelle yritykselle. Useimmiten kustantaja ja julkaisija ovat yksi ja sama taho (yritys), mutta ne voivat olla myös eri oikeushenkilöitä.

Sopimuksella musiikkiteoksen kustantamisesta pyritään toisaalta niin musiikin tekijöiden ja kustantajien taloudelliseen hyötyyn kuin siihen, että tuote saadaan ylipäätään markkinoille. Taloudellisista resursseista johtuen kustannussopimus voi olla monesti ainoa mahdollinen tapa saada tuote markkinoille. Kustannussopimuksen määrämuotoa ei ole laissa määritelty, vaan sopimusosapuolten oikeudet ja velvollisuudet ovat vapaasti heidän sovittavissaan. Useimmiten kustantajat käyttävät sopimuksissaan vakioehtoja. Kustantajalle ei synny tekijänoikeutta vaan oikeus kustantaa teos sovituilla ehdoilla. Sopimusehdot määrittelevät siis sen, miten pitkä hallintaoikeus kustantajalla on. Kustannussopimuksen kohteen määrittelyllä on tärkeä merkityksensä kustantamon hallintaoikeuden laajuuteen. Esimerkiksi säveltäjä voi luovuttaa kustantajalle oikeudet kaikenlaisiin sovituksiin taikka toisaalta pidättää itsellään kaikki sovitusoikeudet tai osan niistä. Sovitusoikeudet ovat kustantajan kannalta merkityksellisiä siksi, että niillä voidaan laajentaa kustantajan hallintaoikeuden pituutta. Esimerkiksi jos säveltäjän tekijänoikeus on kulumassa loppuun, kustantaja voi pidentää sävellyksen suoja-aikaa teettämällä kappaleesta sovituksen. Tuolloin kustantaja hallitsee yksinoikeudella sovitusta, kunnes sovittajan kuolin vuoden päättymisestä on kulunut 70 vuotta. Tämä on mahdollista jos kustantaja on solminut sopimuksen alkuperäissävellyksen sovittamisesta.

Huomattavaa on, että kustannussopimusta ei ole pakollista solmia. Artisti tai taiteilija voi aina kustantaa teoksensa itse. Kustannussopimus ei myöskään ole edellytys tekijänoikeuskorvauksien maksamiselle. Päinvastoin, jos sävellys on kustannettu ja säveltäjä kuuluu Teostoon, vie kustantaja oman osuutensa Teostokorvauksista. Tällä hetkellä esityskorvauksien jaossa musiikinkustantajan perusosuus on 33,33 %. Jos säveltäjän teos koostuu sekä musiikista että tekstistä ja kustannussopimus kattaa vain toisen niistä, on kustantajan perusosuus esityskorvauksista 16,67 %.

Kustantajan tehtävät ja velvollisuudet vaihtelevat sen mukaan minkälaisen musiikin kustantamisesta on kyse. Jos kyseessä on niin sanottu vakava musiikki, kustantajan päätehtävänä on saattaa säveltäjän musiikki graafisesti ymmärrettävään muotoon ja julkaista se. Toisin sanoen kustantaja vastaa siitä, että musiikista tehdään esiintyjien käyttöön sopiva nuotti ja huolehtia siitä, että nuotti on esittäjien saatavilla. Kevyen musiikin osalta nuottien merkitys voi olla vähäisempi, ja artisti saavuttaa yleisön tietoisuuden usein vasta kaupallisen levytyksen jälkeen. Kustantajan päävelvollisuutena on saada tuo levytys aikaan eli käytännössä ohjata artisti oikean levy-yhtiön luokse. Luonnollisesti artisti voi sopia levytyksestä suoraan levy-yhtiön kanssa, jolloin kustantaja myöskään vie 1/3 osaa teoksen esityskorvauksista. Tämä voikin olla kannattavaa, jos artistilla on mahdollisuus löytää oikeus levy-yhtiö omatoimisesti. Toisaalta tällöin artisti jää kuitenkin vaille kustantajan tarjoamia palveluja.

 

Musiikkiteosten julkisesta esittämisestä yliopisto opetuksen yhteydessä

Oikeudenhaltijan tekijänoikeuslain 2 §:n mukaista yksinoikeutta määrätä musiikkiteoksen julkisesta esittämisestä on rajoitettu tekijänoikeuslain 21 §:ssä siten, että teoksen saa esittää julkisesti opetuksen yhteydessä.

Edellytyksenä on että teos on julkaistu. Teos on julkaistu jos se on levitetty yleisön keskuuteen. Tämä edellytys täyttyy Taideyliopiston Sibelius-Akatemian konserttitoiminnassa esitettävien musiikkiteosten osalta.

Säännöksen sanmuodon perusteella säännöstä sovelletaan kaikkeen opetukseen, jolla edistetään jonkinlaista oppimista. Jotta tämä ei johtaisi kohtuuttomuuteen, on tätä ns. täyttä rajoitusta kavennettu tekijänoikeuslain 54 a §:n mukaisella tarkennuksella.  Tämän tarkennuksen mukaan opetuksen täyttä rajoitussäännöstä ei sovelleta opetukseen, jota harjoitetaan ansiotarkoituksessa, eli opetukseen jolla tavoitellaan taloudellista voittoa. Koska Taideyliopiston toiminta on yliopistolain 2 §:n tavoitteiden mukaista toimintaa, jolla ei tavoitella taloudellista voittoa, ei opetukseen sovellettavaa täyttä rajoitussäännöstä kavenna yliopiston opetustoiminnan osalta tekijänoikeuslain 54 a §:än kirjattu kavennus. Näin ollen Teoston esittämälle korvausvaatimukselle opetustoiminnan yhteydessä tapahtuvasta musiikkiteosten julkisesta esittämisestä ei löydy perusteita tekijänoikeuslaista, tekijänoikeuslain esitöistä, oikeuskirjallisuudesta tai oikeuskäytännöstä.

Oikeuskäytännöstä löytyy tekijänoikeuslain 21 §:n osalta korkeimman oikeuden ratkaisu 2006:12, jossa Teosto vaati seurakuntayhtymältä korvausta Kauneimmat joululaulut- nimisen tilaisuuden osalta tilaisuudessa esitetyistä musiikkiteoksista.  Korkein oikeus ratkaisi asian siten että seurakuntayhtymällä ei ollut velvollisuutta maksaa Teostolle korvausta julkisesti esitetyistä musiikkiteoksista.

Lähteet : KM 1953:5, KM 1975:5, HE 23/1960 , HE 28/2004, Kristiina Harenko - Valtteri Niiranen – Pekka Tarkela: Tekijänoikeus – kommentaari ja käsikirja,  WSOYpro 2006 , s. 165-171.

 

Yliopistolaki 24.7.2009/558

2 §
Tehtävät

Yliopistojen tehtävänä on edistää vapaata tutkimusta sekä tieteellistä ja taiteellista sivistystä, antaa tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta sekä kasvattaa opiskelijoita palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa. Tehtäviään hoitaessaan yliopistojen tulee edistää elinikäistä oppimista, toimia vuorovaikutuksessa muun yhteiskunnan kanssa sekä edistää tutkimustulosten ja taiteellisen toiminnan yhteiskunnallista vaikuttavuutta.

Yliopistojen tulee järjestää toimintansa siten, että tutkimuksessa, taiteellisessa toiminnassa, koulutuksessa ja opetuksessa varmistetaan korkea kansainvälinen taso eettisiä periaatteita ja hyvää tieteellistä käytäntöä noudattaen.

 

Tekijänoikeuslaki  8.7.1961/404

 

8 §

Julkistaminen ja julkaiseminen (22.5.2015/607)

Teos katsotaan julkistetuksi, kun se luvallisesti on saatettu yleisön saataviin.

Julkaistuksi teos katsotaan, kun sen kappaleita tekijän suostumuksella on saatettu kauppaan tai muutoin levitetty yleisön keskuuteen. (31.7.1974/648)

21 § (14.10.2005/821)
Julkinen esittäminen (22.5.2015/607)

Teoksen, joka on julkaistu, saa esittää julkisesti jumalanpalveluksen ja opetuksen yhteydessä.

Julkaistun teoksen saa myös esittää julkisesti tilaisuudessa, jossa teosten esittäminen ei ole pääasia ja johon pääsy on maksuton sekä jota muutoinkaan ei järjestetä ansiotarkoituksessa.

Mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, ei koske näytelmä- eikä elokuvateosta. Elokuvateoksen julkisesta esittämisestä tutkimuksen ja korkeakoulutasoisen elokuvaopetuksen yhteydessä säädetään 16 c §:ssä.

 

54 a § (19.12.1980/897)
Opetus ansiotarkoituksessa (22.5.2015/607)

Mitä tässä laissa on säädetty opetustoiminnasta, ei sovelleta opetustoimintaan, jota harjoitetaan ansiotarkoituksessa.

 

 

 
  • No labels