Child pages
  • 1.4 Rajoitussäännökset
Skip to end of metadata
Go to start of metadata

Tekijänoikeus tuottaa säveltäjälle lähtökohtaisen yksinoikeuden määrätä teoksensa taloudellisesta hyödyntämisestä. Tämän lisäksi säveltäjää suojataan moraalisilla oikeuksilla. Tekijänoikeus ei kuitenkaan ole absoluuttinen, vaan siihen on yhteiskunnallisista ja käytännön syistä säädetty tiettyjä rajoituksia. Rajoituksia perustellaan muun muassa sananvapaudella sekä opetuksellisilla, tutkimuksellisilla ja sivistyksellisillä intresseillä. Millään rajoitussäännöksellä ei kuitenkaan voida kaventaa tekijän moraalisia oikeuksia.

.


.Rajoitussäännösten kategorioita
.
Rajoitukset jaetaan kolmeen ryhmään, joita ovat täysi rajoitus, pakkolisenssijärjestelmä ja sopimuslisenssijärjestelmä.  Täysi rajoitus eli vapaa hyväksikäyttöoikeus  tarkoittaa sitä, että eräissä tapauksissa teoksen tietynlainen käyttö on kokonaan vapaata. Tällöin esimerkiksi sävellystä voidaan käyttää ilman tekijän lupaa ja suorittamatta hänelle siitä korvausta. Pakkolisenssijärjestelmä tarkoittaa sitä, että teosta saadaan käyttää ilman tekijän suostumusta, mutta tekijällä on oikeus korvaus teoksen käyttämisestä. Esimerkiksi musiiki äänitteiden soittaminen radiossa  perustuu pakkolisenssijärjestelmään. Sopimuslisenssijärjestelmässä teoksen hyväksikäyttämiseen on hankittava lupa  tekijöitä laajasti  edustavalta järjestöltä. Suomessa musiikin tekijöitä – säveltäjiä, sanoittajia ja sovittajia – edustaa Teosto Ry. Musiikki äänitteillä esiintyviä muusikkoja,  esittäviä taiteilijoita ja musiiki  äänitteiden  tuottajia edustaa Gramex.

.

Kappaleen valmistaminen tilapäisesti

Teoksesta saa valmistaa tilapäisiä kappaleita ilman tekijän lupaa. Tämä on sallittua silloin, kun kappaleen valmistaminen on osa teknistä prosessia, väliaikaista ja sen tarkoituksena on mahdollistaa välittäjän tekemä siirto verkossa, eikä sillä ole itsenäistä taloudellista merkitystä. Esimerkiksi verkkosivuilta sävellystä kuunneltaessa tietokoneen käyttömuistiin syntyy kopio, joka on välttämätön kuuntelun edellyttämä kappale.

.

Kappaleen valmistaminen yksityiseen käyttöön

Julkistetusta teoksesta saa jokainen valmistaa muutaman kappaleen yksityistä käyttöä varten. Käytettyjä kopiointitapoja ei ole rajoitettu, joten teoksesta saadaan valmistaa kappale manuaalisesti jäljentämällä, valokopioimalla, lataamalla internetistä tai muulla tavalla. Yksityisellä käytöllä tarkoitetaan teoksen kopioimista omiin henkilökohtaisiin tarpeisiin tai perhepiirissä. Henkilökohtaisina tarpeina pidetään esimerkiksi opiskelua, yksityistä tutkimustoimintaa sekä ilman kaupallisia tavoitteita tapahtuvia harrastuksia. Näin valmistettua kappaletta ei kuitenkaan saa käyttää muuhun tarkoitukseen. Myös esittävä taiteilija saa siten ammatinharjoittajana valmistaa sävellyksistä kappaleita henkilökohtaista ja yksityisessä piirissä tapahtuvaa valmentautumista varten. Yksityistä käyttöä ei kuitenkaan ole jos taitelija esittää kopioimistaan nuoteista sävellyksen julkisesti.

Tekijänoikeuslain mukaan kappaleen valmistamisen yksityistä käyttöä varten saa lähtökohtaisesti antaa myös ulkopuolisen valmistettavaksi. Kopioinnin voi siis antaa myös kopiointipalvelua tarjoavan yrityksen tehtäväksi. Sävellyksien osalta on kuitenkin tältä osin säädetty poikkeus. Siten nuottien kopioiminen on aina suoritettava itse, esimerkiksi kopiointipalvelua tarjoavan yrityksen itsepalvelukopiokoneella.
Yksityiseen käyttöä varten valmistettu kappale tulee aina valmistaa laillisesta lähteestä (laillisen lähteen vaatimus). Kaupasta ostetusta sekä kirjastosta lainatusta musiikkitallenteesta saa siten aina valmistaa kappaleen yksityiseen käyttöön. Sen sijaan säännöksen nojalla ei ole lupa ottaa kopioita piraattitallenteesta tai laittomasti nettiin laitetusta musiikkikappaleesta. Laillisen lähteen vaatimuksen rikkomisesta voi seurata jopa korvausvastuu, mikäli kopioija tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää lähteen luvattomuudesta.

.

Sitaatti

Tekijänoikeuslain mukaan julkistetusta teoksesta on sallittua ottaa hyvän tavan mukaisesti lainauksia tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa. Teos katsotaan pääsääntöisesti julkistetuksi kun sen kappaleita on tekijän luvalla saatettu yleisön saataville.

Oikeuskirjallisuudessa lainauksen hyvän tavan mukaisuuden on katsottu edellyttävän, että lainaus tai sitaatti toimii apuna henkisessä luomistyössä. Lainauksella tulee siten olla asiallinen yhteys lainaajan teokseen. Lisäksi lainauksen on täytettävä niin kutsuttu vetoomisfunktio eli sitaatin käyttämisellä on oltava jokin perusteltu syy sen kokonaisuuden kannalta, johon sitaatti on liitetty. Hyväksyttävänä sitaattien ja lainausten käyttöä on pidettävä ainakin perusteltaessa omia ajatuksia ja näkemyksiä sekä asian havainnollistamisen yhteydessä. Siteerattaessa myös tekijän nimi ja lähde on mainittava siinä laajuudessa ja sillä tavoin kuin hyvä tapa vaatii. Yleisesti ottaen tällä tarkoitetaan tekijän ja teoksen nimien lisäksi painopaikan ja teoksen sivun ilmoittamista. Äänitteiden kohdalla voidaan edellyttää myös levy-yhtiön ilmoittamista.

Tekijänoikeusneuvosto on lausunnossaan 1996:13 käsitellyt sävellysteoksien siteeraamista. Lausunnon mukaan nuotteja ja äänitallennetta siteerattaessa on otettava huomioon se, että erilaisia materiaaleja siteerattaessa tulee noudattaa erilaisia hyviä tapoja. Kirjalliseen teokseen siteerattaessa sävelteos ja sen tekijä ilmoitetaan samalla tavalla kuin muissakin kirjallisissa teoksissa. Näin esimerkiksi yliopiston opinnäytetyöhön siteerattaessa sävelteoksen tekijät ja lähde ilmoitetaan hyvän tieteellisen tavan mukaisesti.

Sen sijaan sävelteokseen siteerattaessa lähdeteosta tai sen tekijää ei yleensä mainita. Myöskään sävelteoksesta tehtyä äänitettä toiseen äänitteeseen siteerattaessa ei sävelteosta tai sen tekijää ja esittäjää yleensä mainita. Sen sijaan äänitettä esimerkiksi radio-ohjelmaan lainattaessa tulisi edellä mainitut tiedot hyvän tavan mukaisesti ilmoittaa. Äänitallenteeseen liittyvistä erilaisista oikeuksista tulee lisäksi muistaa, että esittävän taiteilijan esityksistä vain kirjallisen tai taiteelisen teoksen tai kansanperinteen  esitys on suojattu. Teoksen esittäjän esitys on suojattu, vaikka teoksen säveltäjän ja muiden tekijöiden suoja-ajat olisivat jo ohi.

Sen sijaan äänitetuottajalla on 46 §:n mukainen oikeutensa kaikenlaisiin äänitallenteisiin. Sallitun siteerauksen edellytyksenä oleva lähteen ja teoksen mainitseminen edellyttää toisin sanoen paitsi sävelteosta myös esitystä ja äänitettä koskevien tietojen hyvän tavan mukaista mainitsemista. Neuvoston mukaan siteerattaessa äänitettä verkossa julkaistavan teosanalyysin yhteydessä tieteellisessä tarkoituksessa siten, että nuottiesimerkkien yhteyteen sijoitetaan vastaavan musiikillisen materiaalin sisältävät fragmentit äänitallenteesta, lainaus tapahtuu lähtökohtaisesti tekijänoikeuslain edellyttämällä tavalla tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa.

Lausunnossa 2002:11 Tekijänoikeusneuvosto toteaa, että tekijänoikeuslain 22 §:n mukaan julkistetusta teoksesta, kuten sävellysteoksesta, on lupa ottaa lainauksia hyvän tavan mukaisesti tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa. Tekijänoikeuslain 8 §:n 1 momentin mukaan teos katsotaan julkistetuksi, kun se on luvallisesti saatettu yleisön saataviin. Tekijänoikeuslain 22 §:n mukainen siteerausoikeus on ulotettu koskemaan myös esittävän taitelijan, äänitetuottajan ja radio- ja televisioyritysten suoritteita (Tekijänoikeuslain 45 §, 46 § ja 48 §). Tekijänoikeusneuvoston mukaan mitään yleisiä sääntöjä sallittujen sitaattien pituudesta tai määristä ei voida antaa, vaan asia on ratkaistava tapauskohtaisesti. Lopputuloksen ja siinä käytettyjen sitaattien välinen suhde määrittää, onko kyse sitaattioikeuden sallitusta käyttämisestä. Julkistetusta sävellysteoksesta voidaan, äänitteet ja konserttitaltioinnit mukaan luettuna, ottaa opetuksen yhteydessä lainauksia hyvän tavan mukaisesti ja tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa.

Kaikkia teoslajeja voidaan siten siteerata kaikilla olemassa olevilla tekniikoilla. Tekijänoikeuslain tarkoittama sitaatti voidaan ottaa siis mistä tahansa julkaistusta teoksesta. Pelkistä sitaateista koostuva teos ei kuitenkaan ole hyvän tavan mukainen. Sitaatti ei myöskään saa olla niin lyhyt, että se antaa väärän kuvan siteerattavasta teoksesta. Sävellysten kohdalla vanhoja sävellyksiä uuteen sävellykseen lainattaessa  usein ongelmana on se, että sitaatti on liian pitkä, jolloin se katsotaan plagioinniksi. Täsmällistä sääntöä siitä, miten paljon toisen sävellystä saa lainata, ei ole. Asia ratkaistaan tapauskohtaisella kokonaisharkinnalla.

Sallitun lainauksen ja plagioinnin rajanvedosta oli kyse tapauksessa Larrikin Music Publishing Ltd vs. EMI Songs Australia Limited 2010. Tapauksessa yhtye Men At Work väitettiin plagioineen australialaista lastenlaulua (Kookaburra Sits in The Old Gum Tree) 1980-luvun hittikappaleessaan "Down Under". Lastenlaulusta oli lainattu kaksi kokonaista tahtia "Down Under" kappaleen huiluriffiin. Lainauksen kesto on pituudeltaan noin kaksi sekuntia. Oikeuden mukaan mahdollista plagiointia, oli arvioitava sekä kappaleita kuuntelemalla että kappaleiden nuotinnuksia vertailemalla. Eräs ratkaisuun vaikuttava tekijä oli myös lainatun osan laatu. Oikeuden mukaan kappaleen musiikillisen koukun (hook) lainaaminen katsotaan helpommin sävellyksen plagioinniksi kuin sellaisen osan, jossa koukkua ei ole. Tällainen osa ei myöskään jää kuulijoiden mieleen tai toisin kuin kappaleen koukku. Oikeuden päätöksen mukaan lastenlaulusta oli kopioitu olennainen osa, joka merkitsi sävellyksen tekijänoikeuden loukkausta. Oikeus tuomitsi Men At Work yhtyeen menettämään 5 % "Down Under" kappaleen rojaltituloista.

Ratkaisua voidaan myös kritisoida. Australialainen musiikin opettaja Marion Sinclair sävelsi Kookaburra Sits in the Old Gum Tree -lastenlaulun jo 1930-luvulla. Kyseessä on perinteinen australialaistyylinen lastenlaulu, joka on kirjoitettu duurissa. Down Under taas on reggaetyylinen popsävelmä, joka on kirjoitettu mollissa. Kuulijoille kappaleista välittyvä tunnelma on siten erilainen. Down Under on sävelletty 1970-luvun lopulla ja siitä tuli suosittu hitti heti sen levyttämisen jälkeen 1980-luvun alussa. Tuolloin vielä elossa ollut Kookaburran säveltäjä Marion Sinclair ei missään vaiheessä esittänyt Men At Work yhtyeelle plagiointi syytettä. Sitä vastoin plagiointi syytteen esitti sävellyksen oikeudet omistava Larrikin Music Publishing Ltd tuotantoyhtiö vasta vuonna 2007. Larrikin Music Publishing Ltd osti kappaleen oikeudet 6100 dollarilla vuonna 1990. Toisin sanoen Down Under kappaleen julkaisusta kesti yli 20 vuotta, että plagiointi syyte nostettiin. Edes Larrikin Music Publishing Ltd, jonka intressissä plagiointisyyte olisi voitu nostaa jo vuonna 1990, ei sitä tehnyt vasta kun vuonna 2007. Kyseessä on siten selvästi niin häilyvän pieni samankaltaisuuden aste, jonka huomaaminen monen vuoden päästä on voinut olla jopa sattumaa. Varovaisten arvioiden mukaan oikeustaistelun ansiosta Larrikin Music Publishing Ltd teki kappaleella monien satojen tuhansien voitot.

Musiikissa vaikutteiden ottaminen aikaisemmilta säveltäjiltä ja muusikoilta kuuluu alan ominaispiirteisiin ja sen on katsottu olevan hyväksyttävää. Esimerkiksi kapellimestaria tai solistia esitellessä on tavallista mainita vaikuttajina olleet aikaisemmat taiteilijat. Vaikutteiden ja esikuvien käyttäminen on myös tekijänoikeuslain mukaan sallittua. Tekijänoikeus ei suojaa teoksen ideaa vaan sitä muotoa, jossa se on ilmaistu. Siten ilman sitaattisäännöstäkin kuka tahansa voi käyttää samaa ideaa ja toteuttaa sen itsenäisessä ja omaperäisessä muodossa. Lisäksi länsimaisessa musiikissa säveltäjillä on käytettävissään 12 säveltä, joten on selvää, että samankaltaisuuksia ilmenee väistämättä. Säveltäjä ei voi täysin välttyä ottamasta teokseensa suojattuja melodioita, rytmejä tai sointukulkuja. Tämä voi tapahtua esimerkiksi ennen kuullun ja unohdetun, mutta alitajuntaan jääneen musiikillisen kuvan perusteella. Oikeuskirjallisuuden mukaan tällainen lainaaminen (melodian varkaus) katsotaan toisinaan luvattomaksi, mutta yleisesti sitä pidetään sallittuna, kunhan teos muuten on itsenäinen. Voidaankin siten väittää, että tapauksen kaltaisia samankaltaisuuksia on pop-musiikki pullollaan. Sallitun lainaamisen ja plagioinnin välillä on mahdotonta antaa pätevää yleissääntöä. Asia on aina ratkaistava tapauskohtaisesti kokonaisharkinnalla kaikki asiaan vaikuttavat seikat huomioiden.

.

Kopioiminen oppilaitoksissa

Kopiointioikeus oppilaitoksissa on sallittua sopimuslisenssin nojalla. Tekijänoikeuslain 26 § säädetään sopimuslisenssistä. Sopimuslisenssisäännöksiä  sovelletaan sopimukseen, joka on tehty tietyn alan tekijöiden teosten käyttämisestä käyttäjän ja opetus- ja kulttuuriministeriön hyväksymän, lukuisia tämän alan Suomessa käytettyjen teosten tekijöitä edustavan järjestön välillä. Hyväksyttyä järjestöä pidetään tämän sopimuksen osalta oikeutettuna edustamaan muitakin saman alan teosten tekijöitä, kuin niitä jotka ovat antaneet kyseiselle järjestölle valtuutuksen edustaa itseään.  Mainitulla sopimuksella laajennetun kollektiivisen käyttöluvan saanu oppilaitos voi luvan mukaisin ehdoin käyttää kaikkia tämän alan tekijöiden teoksia.

Opetus- ja kulttuuriministeriö hyväksyy järjestön sopimuslisenssijöärjestöksi  hakemuksesta määräajaksi, enintään viideksi vuodeksi. Musiikin alan sopimuslisenssijärjestöjä ovat Teosto ja Gramex sekä Kopiosto graafisen aineiston eli nuottien ja sanoitusten osalta.  Tekijänoikeuslain 13 § nojalla sopimuslisenssi mukaan valokopioiminen tai vastaavin tavoin tapahtuva kopiointi julkaistusta teoksesta on Kopioston luvan mukaisin ehdoin sallittua.Tekijänoikeuslain 14 §:n mukaan Kopioston luvan mukaisin ehdoin voi valmistaa ja käyttää myös digitaaliai kopioita opetuksessa ja tutkimuksessa.

Yliopistot ja ammattikorkeakoulut ovat tehneet  Kopioston kanssa sopimuksen  sopimuksen  valokopioinnista ja  nuottien ja sanoitusten graafisesta  digitaalisesta käytöstä. Lupaehdoista tarkemmin Musiikki teo info 5.1.2016.pptx

 

Jos maksu peritään, oppilaitosten on hankittava Kopiostolta erillinen lupa. Yksityisten musiikkikoulujen, jos ne eivät ole opetusministeriön alaisia, on aina hankittava oma kopiointilupansa.

Opettaja saa kopioida nuottijulkaisusta opetuskäyttöön saman lukukauden aikana samoille oppilaille enintään 10 sivua tai enintään puolet, jos nuottijulkaisun sivumäärä on pienempi kuin 20 sivua. Koko nuottijulkaisua ei voida koskaan kopioida.  Nuottien kopiointi esityskäyttöön on mahdollista rajatusti. Nuotteja saa kopioida esityksiä ja niihin valmistautumista varten, kun kyseessä on oppilaitoksen opetustilanne tai oppilaitoksen järjestämä maksuton tilaisuus, jossa yleisönä pääasiassa oppilaitoksen opiskelijoita ja henkilökuntaa.

 

Nuottien kopiointilupa ei vaikuta musiikin esittämisen oikeuteen.  

Kappaleen valmistaminen osana opetusta

Opettajan tai oppilaan esittämästä julkistetusta sävelteoksesta voidaan valmistaa kappaleita äänen tai kuvan talteenottamisen avulla. Kappale saadaan valmistaa ainoastaan opetustoiminnassa tilapäisesti käytettäväksi. Esimerkiksi oppilaskonsertti tai opettajan luentoesitys voidaan tämän mukaan nauhoittaa ilman teoksen tekijän lupaa. Näin valmistettua kappaletta ei kuitenkaan voida käyttää muuhun tarkoitukseen. Lain esitöiden mukaan sallittua on vain suora nauhoittaminen kuvan tai äänen talteenottamisen avulla, joten nauhoitteesta ei saa tehdä jäljennöksiä. Tilapäisyydellä tarkoitetaan tässä yhteydessä aikaa, jonka kyseinen opetustilanne vaatii (HE 32/1984 s. 12). Laajemmasta käytöstä on siten aina sovittava tekijänoikeuden haltijan kanssa.

Yliopistolla on opiskelijan oikeusturvan edellyttämä velvollisuus säilyttää esimerkiksi tutkintomateriaalina olevat äänitteet kauemmin kuin tilapäisesti. Muun muassa tämän vuoksi opiskelija allekirjoittaa yliopistoon päästessään sopimuksen, jossa hän myöntää yliopistolle sen normaalin toiminnan edellyttämän käyttöoikeuden opiskelijan tuottamaan materiaaliin.

.

Opetuksessa käytettävät kokoomateokset

Opetuksessa käytettävään kokoomateokseen, joka muodostetaan useiden tekijöiden teoksista,  saa ottaa vähäisiä osia sävellysteoksesta, taikka jos teos ei ole laaja, koko teoksen. Sävellyksen julkaisuvuodesta on tullut kulua viisi vuotta.  Lisäksi rajoitus koskee ainoastaan painamalla tai sitä vastaavin menetelmin valmistettua kokoomateosta. Toisin sanoen rajoitus koskee ainoastaan nuotteina julkaistua sävellystä.

Se onko kyse laajasta sävellyksestä ja sen vähäisestä osasta ratkaistaan yksittäistapauksittain. Kuitenkaan vähäisenä osana ei voida pitää sellaista osaa sävellyksestä, joka voisi olla itsenäisesti esittämisen kohteena. Rajoitus on toteutettu pakkolisenssinä, joten säveltäjän lupaa ei tarvita, eikä hänellä ole estää mainittua käyttöä. Säveltäjällä on kuitenkin oikeus korvaukseen sävellyksensä käytöstä.

 

 

 

  • No labels