Tämä on Kertomus. Kertomuksellamme on Alku, Lopusta emme vielä tiedä, sitä ei välttämättä koskaan tulekaan. Joka tapauksessa, Alun ja lopun välissä on Askeleita, Askeleita jotka tulevat vaikuttamaan ratkaisevasti Kertomukseen osallistuviin Osapuoliin. Lähdetään siis tällä kertaa liikkeelle Alusta.
Jo antiikin Kreikassa Ihminen pyrki - luonteelleen tunnollisena - tuottamaan itselleen henkisen hyvinvoinnin lisäksi myös taloudellista ja maallista Vaurautta. Koska Ihminen pian huomasi, että "Yhteistyö kannattaa aina", Hän lyöttäytyi yhteen Tovereidensa kanssa tavoittelemaan yhteistä Päämäärää. Näin syntyivät Yritykset.
Näiden Yritystysten jälkeläiset toimivat vielä tänäkin päivänä Ihmisen pääasiallisena Aseena Köyhyyttä ja Kurjuutta vastaan. Toki Yritysten elinolot ja toimintaympäristö ovat muuttuneet aikojen saatossa, mutta Päämäärä on pysynyt prikuulleen samana. Nykyajan Talouden pelisääntöjen mukaisesti Yritykset kilpailevat keskenään rajallisista resursseista, tavoitteenaan tuottaa Omistajilleen mahdollisimman paljon rikkauksia. Kehittyneimmät ja tehokkaimmat Yritykset onnistuvat luonnollisesti päätehtävässään parhaiten - tällöin puhutaan Kilpailuedusta.
Yritys saavuttaa Suhteellisen Kilpailuedun muihin Yrityksiin nähden suoriutuessaan joko yhdessä taikka useammassa osatehtävässään paremmin ja tehokkaammin kuin Muut. Ihmisen kilpailuvietin ja kyltymättömyyden voimalla Yritys pyrkiikin jatkuvasti kehittämään itseään tullakseen Maailman Parhaaksi Yritykseksi. Kehitys vaatii kuitenkin Ajattelua. Tätä vaikeaa Tehtävää varten on Evoluutio synnyttänyt erityisen ihmislajikkeen, Tutkijan. Tutkija pyrkii oman Ajattelunsa avulla luomaan uutta Tietoa siitä, kuinka Yrityksen olisi kehitettävä itseään, jotta siitä todella jonakin päivänä tulisi Maailman Paras Yritys.
Kuten arvata saattaa, Tutkijoita ja Yrityksiä on Maailmassa monia. Ja aivan kuten Ihmisten tapauksessa, Tutkijat ja Yritykset huomasivat lopulta, että "Yhteistyö kannattaa aina". Näin on muodostunut Tutkijayhteisöjä, jotka yhteen ainoaan Yritykseen keskittymisen sijasta, ajattelevat ja pohtivat Maailmanmenoa useiden eri Yritysten puolesta. Tutkijat siis tekevät Yhteistyötä niin muiden Tutkijoiden, kuin useiden Yritystenkin kanssa. Tässä vaiheessa Kertomusta jokainen Lukija on varmasti huomannut, että yksinkertaiseen Päämäärään tähtäävä Toiminta on monimutkaistunut varsinaiseksi Sekamelskaksi. Uskokaa tai älkää, oikeassa Elämässä asiat ovat tätäkin vaikeaselkoisempia. Meidän onneksemme Kertomuksen Kertoja on kuitenkin itsekin kyllästynyt Sekamelskaan ja päättänyt yksinkertaistaa asioita huomattavasti.
Joka tapauksessa, Monimutkaisuudesta seuraa aina Ongelmia. Suurin ja mahtavin Ongelma tässä tapauksessa on se, että Tieto ei liiku - massattomuudestaan huolimatta - tarpeeksi nopeasti, tehokkaasti eikä tarkasti. Tutkijat ajattelevat ja pohtivat vääriä Asioita, Yritykset eivät tiedä mitä Tutkijat tutkivat, Tutkijat eivät tiedä mitä Muut tutkivat, saatika mitä Yritykset, joita He tutkivat, oikeasti tekevät. Kukaan ei siis loppujen lopuksi tiedä Mistään Mitään.
Onneksemme Tutkijat ovat kuitenkin Aina olleet erityisen kiinnostuneita isoista Ongelmista. Korkeamman tason kognitiivisten Prosessien tuloksena Tutkijat ovat vihdoin saaneet jotain konkreettista aikaan ja kehittäneet mahdollisen Ratkaisun. Ratkaisu pureutuu päättäväisesti syvälle, syvälle Meitä piinaavien Ongelmien Alkulähteisiin, eli Tiedon esiintymisen Epätäydellisyyteen - Valoa näkyy jo Tunnelin päässä. Ongelma, kuten muutkin Eliöt, taistelee kuitenkin luonnostaan raivokkaasti säilyttääkseen Olemassaolonsa. Se ei halua antaa periksi, joten Suuren Ajattelijan, Raimo Summasen, oppien mukaisesti, Se keskittyy vahvuuksiinsa ja pyrkii näin ollen edelleen estämään uuden Tiedon leviämisen kaikkien Tutkijoiden ja Yritysten keskuuteen.
(Pahoittelen seuraavan osion räikeää Subjektiivisuutta)
Tähän päivään saakka Ongelma on onnistunut Taistelussaan aivan liian hyvin. Tutkijat ovat Epätoivon partaalla, mikään ei tunnut tehoavan. Kamppailu on muuttunut Asemasodaksi, Viivytystaisteluksi, jossa molemmat Osapuolet kärsivät mittavia Tappioita - Valo Tunnelin päässä loittonee vääjäämättä. Tämä ei voi enää jatkua kauaa, muuten... Viimeisimpänä Epätoivon Hetkenä, kun asevarastot ovat jo ehtyneet olemattomiin, Tutkijat keksivät käyttää omaa Keksintöään hyökkäykseen. Suunnitelma on epätavallinen, uskalias, pelottava, uusi, mutta kaikessa yllätyksellisyydessään suunnattoman innovatiivinen. Valo pilkistää jälleen varovaisesti Kulman takaa.
Ennen juhlallista H-Hetkeä, on Keksinnölle kuitenkin annettava Nimi! Markkinoinnin Tutkijat vaativat, että Nimen on oltava "tarttuva!", Evoluutioitsijat peräänkuuluttavat linkkiä Historiaan - kaikilla on oma Mielipiteensä. Nimiväittelyn pitkittyessä, Ongelma näkee Tilaisuutensa tulleen... Se kokoaa viimeiset Joukkonsa ja hurjien taisteluhuutojen saattelemana lähtee vyöryämään kohti pelästyneitä Tutkijoita! Tilanne näyttää pahalta. Viime hetkessä eräs nuori Tutkija ottaa ohjat käsiinsä, päättää, että Keksinnön Nimeksi on tuleva "Web2.0", kokoaa hajanaiset Tutkija-joukot ja johdattaa heidät raivokkaaseen Vastaiskuun! Seuraa julma Kamppailu, josta vain Voittaja selviää voittajana...
Kuten jo Alussa kerroin, ei Kertomuksessamme ole vielä Loppua. Kysymykset lentelevät Kamppailussa syntyneessä Pölypilvessä: Miten käy Tutkijoiden? Pakeneeko Valo lopullisesti Tunnelista? Onko Tiedolla mitään Merkitystä?
Seuraavassa Jaksossa paneudumme huomattavasti akateemisemmalla (lue: tylsemmällä) lähestymistavalla siihen, miten niin Tutkijat, Yritykset kuin muutkin Organisaatiot voivat auttaa viimeisessä Taistelussa Ongelmaa vastaan levittämällä ja hyödyntämällä Tietoa tämän urhean Tutkijajoukon uudesta Keksinnöstä. Seuraavaan jaksoon pääset TÄSTÄ.