Mechatronics Exercises

Workspace Navigation

3D-tulostin

Versions Compared

Key

  • This line was added.
  • This line was removed.
  • Formatting was changed.

...

Osana Mekatroniikan eriköistyötä toteutin printteriin useita päivityksiä ja parannuksia, joilla koronakeväästä 2020 johtuvia tee-se-itse ratkaisuja korvattiin paremmilla ja parempaa tulostusjälkeä tuottavilla ratkaisuilla. Tässä Osiossa osiossa käydään läpi tehtyä työtä ja parannusten vaikutusta. Päivitysprosessi lähti käyntiin suunnittelulla, jota tein kesällä töiden ohessa. Samaan aikaan tulostelin uusia osia, joten mekaaninen päivitys oli seuraavana vuorossa. Myös elektroniikkaa hieman paranneltiin. Kaiken kaikkiaan lopputulokseen pääseminen vei vajaan vuoden verran, sillä työtä tuli suurimmaksi osaksi tehtyä harrastuspohjalta, eli ilta- ja viikonlopputöinä. Uusien osien tilaamisesta tullut odotus omalta osaltaan pidensi projektia.

Suunnitteluvaihe

Keväällä koronarajoutusten vallitessa yliopiston valmistusmenetelmät eivät olleet saatavilla, joten moni printterin osa tehtiin käsipelillä, jolloin myös jälki ja toleranssit vastasivat valmistustapaa. Päivitysten tekeminen printteriin alkoi kokonaisvaltaisella rungon osien suunnittelulla, jonka toteutin kesällä 2020 töiden lomassa vapaa-ajalla. Käytännössä kaikki kiinnikkeet, tukirakenteet, ohjurit ja muut rungon lisäosat suunnittelin tulostettavaksi yliopistolla, jossa kesätyö mahdollisti 3D-printterien käytön. Alumiiniprofiilista tehty perusrunko jäi ennalleen yhdessä tulostusalustan kanssa. Uudelleenrakennuksen päätavoitteena oli saada toteutettua jäykkä runkorakenne, minkä avulla tulosteeseen ei jäisi artifakteja virheitä esimerkiksi tärinästä. Toisena tavoitteena oli saada yY- ja zZ-akseleille portaattomasti säädettävät rajakytkimet, jotta esimerkiksi suuttimen etäisyys tulostusalustasta on tarkasti ja helposti säädettävissä. xX- ja yY-akseleille tuli saada myös helposti käytettävät hihnakiristimet. Lisäksi xX-akselin kelkka tuli suunnitella kokonaan uudelleen, koska alkuperäinen 'koronaratkaisu' oli kelvoton. Kelkan suunnitelussa huomioin erityisesti tukevan ja vakaan rakenteen ja , sekä printin jäähdytystuulettimen asennusmahdollisuuden. Muutoinkin suunnittelun ja uudelleenrakennuksen tarkoituksena oli maksimoida tulostuslaatu, etenkin verrattuna koronasulun aikaan soveltamalla toteutettuun printteriin. Alla renderöintejä printterin 3D-mallista. Muoviosat on kuvattu eri väreillä niiden version ja materiaalin mukaan.

Image ModifiedImage ModifiedImage Modified


Runkopalojen suunnittelu vei oikeastaan yhdestä kolmeen iterointikierrosta, sillä rakentaessa vastaan tuli vastaani asioita, joita suunnittelussa en osannut ottaa huomioon. Esimerkiksi xX-akselin kelkkaa suunniteltaessa päästiin kolmaanteen versioon asti. Ensimmäisesessä versiossa pulttien suuntaa ei ollu mietitty, minkä vuoksi tulostuspään irroittamiseen tarvitsi purkaa koko kelkka. Toinen versio oli toimiva myös huollettavuudeltaan, mutta kelkkan liikkuessa rullien varassa siinä oli edelleen väljyyttä, eli se ei olut tarpeeksi vakaa. Tämä johtuu rullien valmistustarkkuudesta, eli niiden halkaisijat eivät aivan täsmää. Ongelma korjautui suunnittelemalla rullille kiristysrullien akselille kiristys, jolla niiden etäisyyttä toisistaan voidaan säätää. Tulosteen jäähdyttämiseen tarkoitettu suutinratkaisu sai myös kolmannen version, sillä ensimmäinen oli liian pieni ja toisessa pienoisessa kulmassa olevat ilmareiät osoittivat liikaa tulostuuspäätä kohti, ja siten jäähdyttivät sitä. Kolmas ratkaisu on hyvä muuten, mutta se on toispuoleinen, eikä kelkkaa olisi varaa enää leventää, ellei halua lyhentää X-akselin pituutta. Olen myös huomannut, ettei jäähdytykselle ole hirveästi käyttöä muuten kuin PLA:ta tulostettaessa, sillä vaativammat materiaalit kuten ABS tarvitsevat nimenomaan korkeita lämpötiloja.

Image Removed

Yllä X-akselin kelkan versiot 2 ja 3 ( tässä v3 yllä vasemmalla, oikealla päinvastoin)

...


Mekaniikan päivitys

Kuten ylempänä jo mainittiinkin, X-akselin kiinnityspalat, jotka samalla mahdollistavat akselin nostamisen, piti suunnitella toisen kerran. Tämä ei niinkään ollut rakenteellinen tai huoltamiseen liittyvä ongelma, vaan ongelma kumpusi tulostuslaadusta. Alkuperäisessä mallissa X-akselia nostavat kierretangot oli tuettu itse X-akseliin ainoastaan muttereilla. Koska kierretankoja pyörittävien moottoreiden linjausta on hyvin vaikea saada täysin kohdilleen, kierretangot pääsivät hieman heilumaan, mikä puolestaan teki koko X-akselista hieman epävakaamman ja aiheutti tulosteiden kylkeen toistuvan, siksakkimaisen kuvion. Tähän ongelmaan löytyi ratkaisu lisäämällä nostokelkkoihin linjaavat liukulaakerit ja laakeroimalla kierretangon yläpää paikalleen. Samalla kun uudet nostokelkat piti tulostaa, oli hyvä vaihtaa tulostusmateriaalia. Alun perin kelkat oli tulostettu PETG:stä, jolla on muunmuassa hyvä lämmönkesto, UV-valon sieto ja sitä oli mahdollista tulostaa koululla. Viimeiset versiot tulostin jo omalla printerillä ABS:stä, joka on jäykempää kuin PETG ja omaa vielä paremman lämpötilan keston. PETG:n pieni jousto vaikuttaa rungon jäykkyyteen, joten siitä tulostetut tukipalat piti tulostaa uudelleen.

(kuvia nostokelkan eroista)

Mekaniikasta

Koko tulostinprojektin ongelmallisin yksittäinen komponentti on alusta asti ollut itse tulostusalusta. Sen lisäksi, ettei se osteasssakaan ollut täysin tasomainen, se myös lämmetessään laajenee ja vääntyilee. Kuitenkin ensimmäinen vaihe Y-akselin parannuksessa oli päivittää tulostusalustan vaneriset liukupalat ja käsin pellistä tehty kiinnityslevy kunnollisiin ratkaisuihin. Näin ollen päädyin koneistamaan alumiinista kiinnityslevyn, johon hankin lineaarilaakerit. Myöhemmin päädyin vielä vaihtamaan lineaarilaakerit teflonisiin liukulaakereihin, sillä niistä ei aiheudu tärinää tulostusalustaan, toisin kuin kuulilla liikkuvista lineaarilaakereista. Liukulaakerit ovat myös hiljaisemmat.

 Image RemovedImage RemovedImage RemovedImage Removed

Vasemmalta oikealle: Kiinnityslevyn koneistusta ja kierteistämistä; valmis kiinnityslevy; kulmatukia vaille valmis alakehikko; Y-akselin hihnakiristyksen periaate

Kuten ylempänä jo mainittiinkin, X-akselin kelkka vaati useamman iteraation. Suurin tulosuslaadun kannalta olennainen päivitys oli silti aidon E3D tulostuspään tilaaminen. Tulostuspäät ainakin lähetetään Britanniasta, missä ne luultavasti valmistetaankin. E3D:n aidot tulostuspäät ovat huomattavasti Kiinan kopioita laadukkaampia, sillä niiden koneistustarkkuus on parempi ja filamentin vastinpintojen pinnankarheus pienempi, minkä ansioista filamentti käyttäytyy paremmin suuttimessa. Monista Kiinasta tilatuista suuttimista olen myös löytänyt mikroskoopilla katsoessa riistetä ja koneistuslastuja, mitkä osin tai kokonaan tukkivat suuttimen ja tekevät siten niistä käyttökelvottomia.

Alkuperäisessä tulostinratkaisussa oli Z-akselin nostoruuveina käytetty tavallisia M8 kierretankoja, joiden liittämine moottoriin tehtiin itseporatulla kytkimellä. Ensinnäkin kierretanko oli huono vaihtoehto sen korkean kitkan ja mutterin väljyyden takia. Toisaalta kytkin ei ollut myöskään suora, eikä kehumista ollut senpuoleen moottorien kiinnitystavassa runkoon. Edellä mainitut ominaisuudet aiheuttivat tulosteiden kylkeen merkittävää sik-sak kuviota (Z-wobble), juuri kierretankojen nousun taajuudella, ja sen poistaminen osoittautui työläämmäksi kuin pelkästään kierretankojen vaihtaminen printterille tarkoitettuihin tankoihin messinkisine muttereineen. Kuten suunnitteluosiossa jo mainitsin, X-akselin nostekelkka tulostettiin uudelleen ja jo sillä laatu parani kohtalaisesti. Moottereihin kokeilin useampia eri kytkimiä eri tilanteissakelkka vaati useamman iteraation. Suurin tulosuslaadun kannalta olennainen päivitys oli silti aidon E3D tulostuspään tilaaminen. Tulostuspäät ainakin lähetetään Britanniasta, missä ne luultavasti valmistetaankin. E3D:n aidot tulostuspäät ovat huomattavasti Kiinan kopioita laadukkaampia, sillä niiden koneistustarkkuus on parempi ja filamentin vastinpintojen pinnankarheus pienempi, minkä ansioista filamentti käyttäytyy paremmin suuttimessa. Monista Kiinasta tilatuista suuttimista olen myös löytänyt mikroskoopilla katsoessa riistetä ja koneistuslastuja, mitkä osin tai kokonaan tukkivat suuttimen ja tekevät siten niistä käyttökelvottomia. Tulostuspään kylmän ja kuuman puolen välnen erotin on myös parempi kuin Kiinasta tilatussa, sillä se ei vuoda lämpöä kylmälle puolelle. Lämmön johtuminen kylmälle puolelle (heatcreep) pehmentää filamentin ennen aikojaa, ja aiheuttaa sen vuoksi tukoksia helposti. Lisää tietoa tulostuspään anatomiasta voi lukea E3D blogista (suosittelen ehdottomasti tutustumaan). Tulostuspään vaihtamisen jälkeen kaikki ongelmat, joita kohtasin Kiinalaisen kopion kanssa jäivät historiaan.

Image AddedImage AddedImage Added

Jäähdytyssuuttimen versiot (v2 ja v3). Uudemmalla versiolla oli tilan käytön suhteen kannattava siirtää tulostuspää kelkan toiselle laidalle. Kuvissa uusi E3D tulostuspää, joka toisessa kuvassa on käyttämätön ja toisessa käytetty jo runsaasti.

Image AddedImage AddedImage Added

Vasemmalla vanhan mallinen kelkka, oikealla kaksi kuvaa eri puolilta viimeisimmästä versiosta.

Image Added

Uudessa kelkassa alkaa olla sen verran toimintoja, että se vaatii melkoisen kasan johtoja. Ne saa siistiksi niputtamalla kaapelisukkaan. Jottei sukkaa tarvitsi avata vaikkapa anturin vaihdon yhteydessä, tein joka johtoon liittimet.

Myös esimerkiksi X-akselin kiinnityspalat, jotka samalla mahdollistavat akselin nostamisen, piti suunnitella toisen kerran. Alkuperäisessä tulostinratkaisussa oli Z-akselin nostoruuveina käytetty tavallisia M8 kierretankoja, joiden liittäminen moottoriin tehtiin itseporatulla kytkimellä. Ensinnäkin kierretanko oli huono vaihtoehto sen korkean kitkan ja mutterin väljyyden takia. Toisaalta kytkin ei ollut myöskään suora, eikä kehumista ollut sen puoleen moottorien kiinnitystavassa itse runkoon. Edellä mainitut ominaisuudet aiheuttivat tulosteiden kylkeen merkittävää sik-sak kuviota (Z-wobble), juuri kierretankojen nousun taajuudella, ja sen poistaminen osoittautui työläämmäksi kuin pelkästään kierretankojen vaihtaminen printterille tarkoitettuihin tankoihin. Ensimmäisessä uudessa versiossa X-akselia nostavien kierretankojen mutterit oli yksinkertaisesti kiinnitetty tulosteen alapintaan ruuveilla. Kierretankojen mutterit olivat alunperin messinkiä, minkä takia ne olivat hieman väljiä, jottei kierretanko hirttäisi niihin kiinni. Osittain tämän vuoksi ja osittain kierretankoja pyörittävien moottoreiden tarkan linjauksen mahdottomuuden vuoksi, kierretangot pääsivät pyöriessään hieman heilumaan edes takaisin. Tämä puolestaan teki koko X-akselista hieman epävakaamman, eikä siksi aivan poistanut Z-wobblea. Kierretankoja ei voinut myöskään pakottaa paremmin linjaan, sillä tämä olisi saanut mutterit hirttämään kiinni.

Ongelmaan löytyi ratkaisu lisäämällä nostokelkkoihin linjaavat tefloniset liukulaakerit ja laakeroimalla kierretangon yläpää paikalleen. Lisäksi vaihdoin messinkiset mutterit POM-muovista valmistettuihin tarkkuusmuttereihin. Kokeilin myös useita erilaisia moottorin kytkimiä, mutta lopulta päädyin takaisin kiinteisiin kytkimiin siinä vaiheessa kun Z-akselin uudet kierretangot muttereineen oli niin hyvin linjassa, ettei joustavia kytkimiä tarvittu. Z-akseli olikin hankala rakentaa, sillä huonolaatuiset messinkiset mutterit kierretangoille aiheuttivat tankojen heilumista. Toisaalta jos tangot pakotti linjaan, vino mutteri hirtti niihin kiinni. Vinolla mutterilla siis moottorin ja kierretangon väliin piti saada joustava kytkin, joka taas omalta osaltaan vaikutti Z-wobblen syntymiseen. Ongelma poistui vasta, kun lisäsin nostokelkkoihin linjaavat teflonlaakerit, laakeroin kierretangon yläpään, vaihdoin moottorin kytkimet kiinteisiin ja kierratangon mutterit POM-muovista valmistettuihin tarkkoihin muttereihin.Image RemovedImage Removed  Samalla kun uudet nostokelkat piti joka tapauksessa tulostaa, oli hyvä vaihtaa tulostusmateriaalia. Alun perin kelkat oli tulostettu PETG:stä, jolla on muunmuassa hyvä lämmönkesto, UV-valon sieto ja sitä oli mahdollista tulostaa koululla. Viimeiset versiot tulostin jo omalla printerillä ABS:stä, joka on jäykempää kuin PETG ja omaa vielä paremman lämpötilan keston. Muutenkin PETG:n pieni jousto vaikuttaa rungon jäykkyyteen, joten ABS on hyvä korvaaja ensimmäisen version paloille.

Image AddedImage AddedImage Added

Vasemmalla valmiit Z-akselit. Oikealla Keskellä nostokelkasta voi nostokelkasta huomata vanhalla printteriversiolla tulostusjälkeen tulleen Z-wobblen

  • Z-wobble; linjauslaakerit, paremmat mutterit, pienempi toleranssi, yläpään laakerointi
  • X-akseli; damping, jäähdytys, tulostuspään vaihto, extruuderin putken vaihto
  • tulostusalusta

Elektroniikasta

  • virtalähdeongelma
  • RAMPsin liitinsula
  • korkeusanturi
  • jäähdytyksestä
  • lcd

Kalibroinnista

alustaongelmat

jerk-asetus

...

. Oikealla moottorin kytkin ja Z-akselin rajakytkin.


Image AddedImage AddedImage AddedImage Added

Ylempänä nostokelkkojen eroja. Harmaassa, uudemmassa, kaapelille on ohjuri ja Z-akselin ruuville liukulaakeri. Myös ruuvin kytkin on  päivitetyssä versiossa kiinteä. Oikealla näkyy alkiperäinen nostomutterin kiinnitys, Alimpana kierretangon yläpään laakerointi.


Koko tulostinprojektin ongelmallisin yksittäinen komponentti on alusta asti ollut itse tulostusalusta. Sen lisäksi, ettei se osteasssakaan ollut täysin tasomainen, se myös lämmetessään laajenee ja vääntyilee. Kuitenkin ensimmäinen vaihe Y-akselin parannuksessa oli päivittää tulostusalustan vaneriset liukupalat ja käsin pellistä tehty kiinnityslevy kunnollisiin ratkaisuihin. Näin ollen päädyin koneistamaan alumiinista kiinnityslevyn, johon hankin lineaarilaakerit. Myöhemmin päädyin vielä vaihtamaan lineaarilaakerit teflonisiin liukulaakereihin, sillä niistä ei aiheudu tärinää tulostusalustaan, toisin kuin kuulilla liikkuvista lineaarilaakereista. Liukulaakerit ovat myös hiljaisemmat.


 Image AddedImage AddedImage AddedImage AddedImage Added

Vasemmalta oikealle: Kiinnityslevyn koneistusta ja kierteistämistä; valmis kiinnityslevy; kulmatukia vaille valmis alakehikko; Y-akselin hihnakiristyksen periaate; alustan koko kiinnitys laakerista ylöspäin.


X ja Y-akseleista päivitin myös hihnat, koska ensiksi valitut olivat liian jäykkiä ja joustamattomia. Tämä aiheuttu nopeassa printauksessa ja äkillisessä suunnanvaihdoissa tärinän aiheuttamia juovia tulosteiden kylkiin (ghosting). Ongelma korjautui vaihtamalla hihnoiksi kumiset ja hieman joustavat ilman metallivahvikkeita. Pienen jouston takia hihnat toimivat dampereinä ja siten vaimentavat suunnan muutoksista aiheutuvaa tärinää.

Viimeiseksi päätin erään ystäväni omakohtaisen kokemuksen tuoman neuvon vuoksi ruuvata koko tulostimen kiinni liimalevyn palaseen. Tämän tarkoituksena oli lisätä rungon painoa ja jäykkyyttä, sekä estää Z-akselin nollatason eläminen tulostinta siirettäessä. Ystävän neuvot olivat hyviä, sillä etenkin printterin siirtäminen helpottui merkittävästi, kun joka kerta ei tarvinnut kalibroida Z-akselia uudelleen. Rungon jäykkyyttä lisäsin myös tulostamalla paremmat kulmatuet alumiiniprofiilien välille.

Image AddedImage Added

Tulostin viimeisimmässä kokoonpanossaan.

Elektroniikan päivitys


Elektroniikan kanssa on ollut vain vähän ongelmia. Suurin ongelma oli alkuperäisen ratkaisun ATX virtalähde. Vaikka siinä näennäisesti oli riittävästi tehoa tulostusalustan lämmittämiseen, se silti sammutti itsensä kun alustaa koitti lämmittää täydellä teholla. Selvisi, että ongelma johtui ATX-virtalähteiden ominaisuudesta, joka katkaisee tehonsyötön liiallisen epäbalansisesen kuorman vuoksi. ATX-virtalähteissä on kolme eri jännitteistä virtakiskoa, 12 V, 5 V ja 3,3 V. Jos näillä kiskoilla olevat kuormat ovat hyvin paljon erisuuret, virtalähde olettaa, että kysessä on vikatila ja siis sammuttaa itsensä. Koska tulostin ei tarvitse 5 V tai 3,3 V, oli kiskojen kuormissa totisesti suuri epäsuhta. Ongelma ratkesi itsestään, kun tammikuussa 2020 tilattu virtalähde alkuperäiseen toteutukseen saapuikin loppujen lopuksi postissa, heinäkuussa tosin.


Image AddedImage Added

Virtalähde ilman koteloa. Riittävän jäähdytyksen saamiseksi tulostin kotelon ja asensin siihen tuulettimia ja tulostimen virtakytkimen.

LCD-näyttö oli yksi ensimmäisistä lisäyksistä printterin elektroniikkaan. Sen avulla on mahdollista kontrolloida tulostinta ilman tietokonetta. Näytön avulla voi myös tallentaa Marlin-ohjelman parametrimuutoksia suoraan Arduionon EEPROMiin. Tämä on hyödyllistä, kun testaillaan tulostusnopeuksia, tarvitsee muuttaa askel/mm lukeman arvoa tai säätää muita vastaavia muuttujia. LCD-näytön perustilassa näkee myös tulostimen tilan, tulostusaika-arvion, akseleiden positiot ja lämpötilat.

Image Added

Näytön päänäkymä

Toinen erinomainen lisäys on BLTouch anturi, jolla korvataan Z-akselin rajakytkin. Anturi kiinnitetään X-akselin kelkkaan, jonka mukane se tietysti liikkuu. Anturissa on sähkömagneetilla liikuteltava kara, joka laukaisee tietyssä pisteessä itse anturin. Marliniin asetetaan anturin etäisyys suuttimesta XY-tasossa, sekä anturin laukaisupiste Z-akselin suuntaan. Laukaisupiste asetetaan suuttimen tasoon, helpoiten se onnistuu testaamalla. Koska anturi on kiinnitetty X-akselin kelkkaan ja se sen vuoksi liikkuu myös Z-akselin suunnassa, anturilla saa ensiasennuksen jälkeen automaattisesti oikean Z-akselin nollatason tulostamista varten, eikä mekaanista ja itse säädetävää raja-kytkintä tarvita. Anturi helpottaa tulostimen kalibrointia merkittävästi. Sitä voi myös käyttää niin sanottuun Mesh Bed Levelling -toimintoon, jossa tulostusalustasta mitataan jokin määrä pisteitä ja niiden avulla voidaan ekstrapoloida alustan tasomaisuus. Sen kautta ohjelma voi muodostaa korjausmatriisin, jolla tulostin kompensoi alustan epätasaisuutta.

Image AddedImage Added

BLTouch -anturi mittaa vasemmalla alustan korkeutta, ja oikealla on valmiustilassa.

Yhteenveto

Tulostimen päivitys kunnolliseksi vei kaiken kaikkiaan kymmeniä, ellei jopa satoja tunteja työtä. Suunnittelu vei ajasta leijonan osan, hienosäätämisen ja uusien ongelmien selvittämisen tullessa hyvänä kakkosena. Viimeistelevänä silauksena pitäisi vielä tulostaa kotelointi ohjauselektroniikoille. Niiden lämpötila pysyy tosin paremmin hallussa ilman koteloa, joten en ole sen kanssa pitänyt kiirettä.

Mitä tulee tulostimen tämän hetkiseen suorituskykyyn, projektin alussa minulla oli muutama tavoite. Käydään ne läpi yksitellen.

  • Tulostustarkkuus < ±1 mm

Riippuu tulostettavan kappaleen ominaisuuksista. Ulkopuoliset dimensiot ovat hyvin tarkkoja, heitto mallinnettuun objektiin verrattuna alle asetetun tavoitteen. Myös variaatio tässä on pientä. Sisäpuoliset pinnat puolestaan noudattavat pääosin hyvää tarkkuuttaa, mutta reiät jäävät hieman suunnitellusta pienemmiksi. Tämä tosin johtuu FFF-tulostimen ominaisuudesta, eli siitä, että suutin liikkuu lineaarisesti. Näin ollen se tulostaa reiän monesta pienestä suorasta viivasta, joten reikä jää liian ahtaaksi.

  • Tasalaatuiset tulosteet

Tulostin toimii luotettavasti etenkin helpommilla tulostusmateriaaleilla. Sen tuottama tulostusjälki on linjassa viipaloinnissa asetettujen arvojen kanssa, eli esimerkiksi hitaasti tulostettu kappale on parempilaatuinen kuin nopeasti tulostettu. Tulosteet tarttuvat hyvin alustaan kiinni, eikä tulostumista tarvitse vahtia silmä tarkkana.

  • Portaattomasti säädettävät hihnat

Hihnat ovat säädettävissä portaattomasti. X- ja Y-akselien hihnojen kääntöpyörässä tai moottorissa on pultti, jolla hihna kiristetään. Lopuksi hihnaa kiristävä osa lukitaan paikalleen tiukentamalla sen kiinnityspultit.

  • Automaattinen Z-akselin nollakohdan haku

Z-akselin nollakohdan haku toimii automaattisesti ja on toteutettu BLTouch sensorilla. Z-akselin rajakytkintä ei tarvitse säätää enää manuaalisesti kohdilleen, mikä on iso vaivaa säästävä elementti.

  • Tasomainen tulostusalusta printtien laadun varmistamiseksi

Lasilevyn avulla tulostusalustasta on saatu hyvin tasomainen. Se myös antaa miellyttävän pinnanlaadun tulosteen ensimmäiselle kerrokselle.

  • Etäohjaus ja -valvonta

Tämä toteutettiin onnistuneesti OctoPrintin ja palvelinkoneen avulla.  Palvelimena toimiva läppäri kulkee tulostimen mukana, jolloin etäkayttö on mahdollista vaikka printterin sijaintia vaihtaisi. Toisaalta läppäri toimii myös virtalähteenä Arduinolle.

Kaikki itseasetetut tavoitteet on siis saavutettu. Tulostin toimii erinomaisesti ja olenkin testannut tulostamista usealla eri muovilaadulla, kuten PLA, PETG, ABS, TPU (joustava muovi), PLA wood ja PC. Tulostusmateriaaleista on kerätty erinomainen vertailutaulukko tänne. Tähän asti ainoastaan PC eli polykarbonaatti on tuottanut ongelmia, sillä se vaatii erittäin korkean läpötilan ja kutistuu hyvin voimakkaasta, reilusti enemmän kuin ABS. Tämä aiheuttaa runsasta vääntymistä, jonka saisi poistettua nostamalla ympäröivää lämpötilaa, eli käytännössä rakentamalla tulostimelle kotelon. Se lieneekin seuraava projekti tälle tulostimelle.