Child pages
  • 6.1 Levytyssopimus
Skip to end of metadata
Go to start of metadata

Levytyssopimus on tekijänoikeussopimus. Levytyssopimuksella tekijänoikeuksien tai lähioikeuksien haltijat sopivat oikeuksiensa käytön ehdoista. Levytyssopimuksen osapuolina ovat perinteisesti esittävä taiteilija sekä levy-yhtiö. Sopimuksessa sovitaan esittävän taiteilijan esityksiä sisältävien äänitteiden valmistamisesta ja yleisön saataviin saattamisesta. Esittävä taiteilija siirtää levytyssopimuksella tekijänoikeuslailla hänelle kuuluvat oikeudet levy-yhtiölle, joka tarvitsee niitä äänitteiden valmistamiseksi ja markkinoimiseksi. Levytyssopimus on siten esittävän taiteilijan ja levy-yhtiön välisen yhteistyön perusta.

Perinteinen levytyssopimus

Kun levy-yhtiö vastaa kaikista äänitteiden valmistamiseen, julkaisemiseen ja markkinoimiseen liittyvistä kuluista, käytetään sopimuksesta nimitystä perinteinen levytyssopimus. Sopimuksella esittävän taiteilijan yksinoikeudet, kuten oikeus määrätä esitysten tallentamisesta, oikeus esityksestä tehtyjen tallenteiden kopiointiin ja saattamiseen yleisön saataviin, siirretään sopimuksessa mainituin ehdoin äänitteen tuottajalle. Perinteisen levytyssopimuksen perusteella levy-yhtiö maksaa kaikki äänitteeseen liittyvät kulut. Levy-yhtiö vastaa siten äänitteen valmistamisesta, julkaisemisesta sekä markkinoinnista johtuvista kustannuksista.

Artistille maksetaan äänitteen myyntiin perustuvaa prosentuaalista korvausta, joka joissain tapauksissa on voitu sopia nousevan sitä mukaa, kun äänitteen myynti kasvaa. Rojaltista on voitu sopia esimerkiksi seuraavalla tavalla:

..

Tekijänoikeusmaksujen jako

.

Yleensä rojalti kirjataan sopimukseen osuudeksi äänitteen arvonlisäverottomasta tukkuhinnasta, ns. PPD:stä (Published Price to Dealer). Siten jos äänitteen tukkuhinta olisi esimerkiksi 12 euroa ja rojalti 8 prosenttia, artisti saisi tuloa jokaisesta myydystä äänitteestä 0,96 euroa. Nelihenkisessä yhtyeessä tämä jaettaisiin vielä neljällä, joten soittaja saisi tällöin 0,24 euroa per myyty äänite.

Rojaltin kerryttäminen on voitu sitoa ns. break even -rajan saavuttamiseen. Tällaisella ehdolla artisti sidotaan levy-yhtiön kuluriskin kantamiseen. Rojaltia aletaan siten maksaa vasta, kun yhtiö on saanut tietyn kuluosuuden äänitteiden myynnillä katettua. Lisäksi sopimuksessa on voitu sopia monista muista rojalteista tehtävistä vähennyksistä.

Perinteisen levytyssopimuksen kesto vaihtelee. Tavallista on sopia siitä, että yhtiö sitoutuu julkaisemaan yhden albumimittaisen äänitteen ja saa optiot esimerkiksi kahteen seuraavaan äänitteeseen.

Ns. Master-sopimus

Jos artisti vastaa itse äänitteen valmistusprosessista, mutta levyn julkaisee ulkopuolinen levy-yhtiö, on kyseessä nk. master-sopimus. Sopimuksella artisti siirtää äänitteen raakaversion eli master nauhan julkaisuoikeudet levy-yhtiölle. Levy-yhtiön tehtäväksi jää lopullisen äänitteen julkaisu sovitussa muodossa. Artistille syntyy esittävän taiteilijan oikeuksien lisäksi myös äänitteen tuottajan oikeudet. Master-sopimuksen osalta artistin neuvottelu asema on perinteistä levytyssopimusta parempi. Toisaalta kääntöpuolena vastaavasti artistin oma taloudellinen riski on perinteistä levytyssopimusta isompi.

  • No labels