Skip to end of metadata
Go to start of metadata

Kustannussopimus voi olla ensimmäinen sopimus jonka musiikin tekijä kohtaa uransa aikana. Kustantaja on se taho, joka kantaa taloudellisen riskin sävellyksen ja sovituksen taloudellisesta hyödyntämisestä. Esimerkiksi painettuja nuotteja voi julkaista periaatteessa kahdella tavalla. Sen voi tehdä säveltäjä itse, mikä on harvinaisempaa tai sitten säveltäjä luovuttaa kustannusoikeuden jollekin asiaan erikoistuneelle yritykselle. Useimmiten kustantaja ja julkaisija ovat yksi ja sama taho (yritys), mutta ne voivat olla myös eri oikeushenkilöitä.

Sopimuksella musiikkiteoksen kustantamisesta pyritään toisaalta niin musiikin tekijöiden ja kustantajien taloudelliseen hyötyyn kuin siihen, että tuote saadaan ylipäätään markkinoille. Taloudellisista resursseista johtuen kustannussopimus voi olla monesti ainoa mahdollinen tapa saada tuote markkinoille. Kustannussopimuksen määrämuotoa ei ole laissa määritelty, vaan sopimusosapuolten oikeudet ja velvollisuudet ovat vapaasti heidän sovittavissaan. Useimmiten kustantajat käyttävät sopimuksissaan vakioehtoja. Kustantajalle ei synny tekijänoikeutta vaan oikeus kustantaa teos sovituilla ehdoilla. Sopimusehdot määrittelevät siis sen, miten pitkä hallintaoikeus kustantajalla on. Kustannussopimuksen kohteen määrittelyllä on tärkeä merkityksensä kustantamon hallintaoikeuden laajuuteen. Esimerkiksi säveltäjä voi luovuttaa kustantajalle oikeudet kaikenlaisiin sovituksiin taikka toisaalta pidättää itsellään kaikki sovitusoikeudet tai osan niistä. Sovitusoikeudet ovat kustantajan kannalta merkityksellisiä siksi, että niillä voidaan laajentaa kustantajan hallintaoikeuden pituutta. Esimerkiksi jos säveltäjän tekijänoikeus on kulumassa loppuun, kustantaja voi pidentää sävellyksen suoja-aikaa teettämällä kappaleesta sovituksen. Tuolloin kustantaja hallitsee yksinoikeudella sovitusta, kunnes sovittajan kuolin vuoden päättymisestä on kulunut 70 vuotta. Tämä on mahdollista jos kustantaja on solminut sopimuksen alkuperäissävellyksen sovittamisesta.

Huomattavaa on, että kustannussopimusta ei ole pakollista solmia. Artisti tai taiteilija voi aina kustantaa teoksensa itse. Kustannussopimus ei myöskään ole edellytys tekijänoikeuskorvauksien maksamiselle. Päinvastoin, jos sävellys on kustannettu ja säveltäjä kuuluu Teostoon, vie kustantaja oman osuutensa Teostokorvauksista. Tällä hetkellä esityskorvauksien jaossa musiikinkustantajan perusosuus on 33,33 %. Jos säveltäjän teos koostuu sekä musiikista että tekstistä ja kustannussopimus kattaa vain toisen niistä, on kustantajan perusosuus esityskorvauksista 16,67 %.

Kustantajan tehtävät ja velvollisuudet vaihtelevat sen mukaan minkälaisen musiikin kustantamisesta on kyse. Jos kyseessä on niin sanottu vakava musiikki, kustantajan päätehtävänä on saattaa säveltäjän musiikki graafisesti ymmärrettävään muotoon ja julkaista se. Toisin sanoen kustantaja vastaa siitä, että musiikista tehdään esiintyjien käyttöön sopiva nuotti ja huolehtia siitä, että nuotti on esittäjien saatavilla. Kevyen musiikin osalta nuottien merkitys voi olla vähäisempi, ja artisti saavuttaa yleisön tietoisuuden usein vasta kaupallisen levytyksen jälkeen. Kustantajan päävelvollisuutena on saada tuo levytys aikaan eli käytännössä ohjata artisti oikean levy-yhtiön luokse. Luonnollisesti artisti voi sopia levytyksestä suoraan levy-yhtiön kanssa, jolloin kustantaja myöskään vie 1/3 osaa teoksen esityskorvauksista. Tämä voikin olla kannattavaa, jos artistilla on mahdollisuus löytää oikeus levy-yhtiö omatoimisesti. Toisaalta tällöin artisti jää kuitenkin vaille kustantajan tarjoamia palveluja.

  • No labels