Child pages
  • 1. Sopimusoikeudellinen perusta
Skip to end of metadata
Go to start of metadata

In English

På svenska

Laki varallisuusoikeudellisista oikeustoimista (Oikeustoimilaki) säätelee sopimuksen tekemistä. Laki on säädetty vuonna 1929, joten on selvää, että tekniikan ja yhteiskunnan kehitystä ei ole lain kirjoittamishetkellä osattu täysin huomioida. Oikeuskäytäntö on kuitenkin huomioinut mm. sähköiset sopimukset, jotka oikeuskäytännössä on todettu päteviksi tiettyjen edellytysten täyttyessä. [1]

1.1 Tarjous-vastaus -mekanismi

Sopimuksen syntyminen on säädelty oikeustoimilain 1 luvussa. Säännökset sopimuksen syntymisestä rakentuvat tarjous-vastaus -mekanismille [3]. Ideana on, että sopimus ja sopimussidonnaisuus syntyvät kauppiaan tekemästä tarjouksesta ja ostajan tarjoukseen antamasta myöntävästä vastauksesta. Pätevä sopimus voidaan tehdä niin kirjallisesti, suullisesti kuin konkludenttisestikin. Sitovan sopimuksen vähimmäisvaatimuksena pidetään sitä, että sopimusosapuolet saavuttavat yksimielisyyden sekä sopimukseen sitoutumisesta, että sopimuksen sisällöstä. Sillä tavalla, jolla yksimielisyyteen päästään ei periaatteessa ole merkitystä jos molemmat osapuolet ovat täysivaltaisia oikeustoimijoita eikä kiellettyjä keinoja (esimerkiksi painostusta) ole käytetty [4].

Sopimuksen syntyminen on siten yleensä riidatonta, jos sopimus allekirjoitetaan ja  kumpikin osapuoli on saanut mahdollisuuden tutustua sopimuksen sisältöön ja sen ehtoihin. Ohjelmistotuoteliiketoiminnassa on kuitenkin muodostunut yleiseksi käytännöksi vakioehtoiset lisenssisopimukset, joissa vaaditaan, että sopimustarjous hyväksytään samalla kun ohjelmistotuote otetaan ensimmäisen kerran käyttöön (erilaiset wrap-lisenssit) [5]. Tällöin voi olla yleisten sopimusoikeudellisten perusperiaatteiden valossa epäselvää, onko syntynyt ollenkaan sitovaa sopimusta. Käytännön liike-elämässä tällaisia sopimuksia pidetään kuitenkin sitovina. Sähköisen sopimuksen osalta katsotaan että jos osapuoli on voinut tutustua sopimuksen ehtoihin ja on tehnyt oikeustoimen jolla hyväksyy ehdot, on sopimus pätevä.


Kuva: Anna Keune

Korkein oikeus on ennakkopäätöksessä KKO 2010:23 ottanut kantaa hiljaisesti toiminnan perusteella tehdyn sopimuksen syntymiseen ja sitovuuteen. Tapauksessa oli kyse siitä, oliko auton pysäköimisellä alueelle syntynyt pysäköinnin valvontaa alueella harjoittaneen yhtiön ja alueelle auton pysäköineen henkilön välille sitova opastaulujen ehtojen mukainen pysäköimistä koskeva sopimus. Korkein oikeus katsoi, että alueelle pysäköivä autoilija oli tullut riittävästi tietoiseksi sopimuksen ehdoista, kun pysäköintialueen sisään ja ulostuloaukkojen kohdalle oli  sijoitettu opastaulut, joista selvisivät pysäköinnin ehdot. Korkein oikeus ei ollut päätöksestään kuitenkaan yksimielinen, vaan eri mieltä ollut oikeusneuvos olisi asettanut tiukemmat vaatimukset sopimuksen syntymiselle. Tapauksessa käytettyjä tulkintalinjoja voitaisiin periaatteessa hyödyntää myös erilaisissa vakioehtoisissa lisensseissä.

1.2 Sopimuksen ehdot

Vakioehdot

Selvästi suurin osa tekijänoikeuden suojaamien teosten lisenssisopimuksista tehdään vakioehdoin käyttäen lisenssinantajan ennalta laadittuja sopimuspohjia. Vakioehtosopimuksien etu on vaivattomuus ja edullisuus. Sopimusosapuolten ei tarvitse käyttää aikaa tai rahaa sopimusneuvotteluihin ja samoja sopimuspohjia voidaan käyttää tuhansien asiakkaiden kanssa. Toisaalta lisenssinsaajan (etenkin kuluttajan) kannalta vakioehtojen haittapuolena on se, että he eivät välttämättä ymmärrä ehtoja saati voi vaikuttaa ehtojen sisältöön sopimukseen sitoutuessaan. [6]

 

Vakioehtojen liittäminen sopimukseen ja ankarat ehdot

Tekijänoikeutta koskevien  lisenssisopimusten  kannalta vakioehtojen sopimusoikeudellinen sääntely on relevanttia ainakin kahdella tavalla. Ensinnäkin, millä edellytyksillä vakioehdot katsotaan tulleen osaksi sopimusta? Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että osapuolilla on tullut olla tosiasiallinen mahdollisuus tutustua ehtoihin ja niiden sisältöön, ennen sopimukseen sitoutumista [7]. Välttämättä ei riitä se, että sopimuksessa on ainoastaan viitattu tietyn alan yleisiin sopimusehtoihin. Siten ehdot kannattaa aina sijoittaa sopimuksen liitteeksi, jolloin epäselvyyttä niiden liittymisestä sopimukseen ei ole. Huomattavaa on se, että pääsääntöisesti sopimussidonnaisuus syntyy, vaikka toinen osapuoli jättäisi käyttämättä mahdollisuutensa tutustua ehtoihin.

Toiseksi, yllättävien ja ankarien ehtojen osalta vakioehtojen laatijalle on vielä asetettu erityinen huomauttamisvelvollisuus [8]. Oppi yllättävistä ja ankarista ehdoista on kehittynyt nimenomaan suojaksi sellaiselle sopijapuolelle, joka ei käytä hyväkseen mahdollisuutta tutustua vakioehtoihin. Ehto, jota on pidettävä yllättävänä ja ankarana ei tule osaksi sopimusta, jollei ehdon laatinut osapuoli erityisesti huomauta sopijakumppanille ehdon olemassaolosta ja sisällöstä. Ohjelmistolisenssisopimuksessa yllättävänä ja ankarana ehtona voitaisiin oikeuskirjallisuuden mukaan pitää esimerkiksi ehtoa, jonka mukaan lisenssinantajalla on oikeus päivittää lisenssinsaajan ohjelmistoa siten, että tietynlaisten tiedostojen kopiointi ja käyttäminen päivityksen johdosta estyy. Tällaista ehtoa on käytetty esimerkiksi Microsoft Windows XP Professional loppukäyttäjän lisenssisopimuksesta, joka on päivätty 18.8.2001 [9].

1.3 Sopimustyypit ja niiden merkitys

Lisenssisopimuksiin, kuten sopimuksiin yleensä sovelletaan lakia varallisuusoikeudellisista oikeustoimista sekä sopimusoikeuden yleisiä periaatteita [10]. Kauppalaki ei sen sijaan lähtökohtaisesti suoraan sovellu lisenssisopimuksiin [11]. Sitä voidaan kuitenkin käyttää tulkinta-apuna.

Kuluttajasopimukset

Kuluttaja saa lainsäädännössä vahvaa suojaa sopimuksen osapuolena. Kuluttajansuojasäännökset soveltuvat tekijänoikeudellisesti suojattujen teosten  lisensointiin silloin, kun lisenssin  tarjoaja on elinkeinonharjoittaja ja käyttöluvan eli lisenssin ostajana on kuluttaja. Kuluttajansuojasäännökset ovat vahvoja sopimusvapauden rajoittimia, koska niistä ei voida sopimuksella poiketa. Siten ristiriitatilanteessa kuluttajan suojaksi asetetut säännökset menevät aina lisenssisopimuksen edelle. Myös kohtuuttoman sopimuksen sovittelu tulee huomattavasti helpommin kysymykseen silloin kun lisenssisopimuksen osapuolena on kuluttaja, kuin jos sopimuksen osapuolina olisi kaksi yritystä [12].

 

Yritysten väliset sopimukset

Yritysten väliset sopimukset ovat lähtökohtaisesti sitovia siinä muodossa kun ne on laadittu. Yrityksiä pidetään tasavertaisina toimijoina, jolloin tarvetta toisen osapuolen suojaamiseen ei ole, kuten kuluttajasopimuksissa. Yritysten välisiin sopimuksiin voidaan soveltaa myös lakia sopimattomasta menettelystä liiketoiminnassa (SopMenL) sekä kilpailulainsäädäntöä. [13]

Lähteet


[1] KKO 2010:33, the Supreme Court

[3] Contracts Act (404/1961)

[4] Hemmo (2003): Sopimusoikeus I-III, Talentum, Helsinki.

[5] Välimäki (2009): Oikeudet tietokoneohjelmistoihin, Talentum, Helsinki.

[6] Välimäki (2009): Oikeudet tietokoneohjelmistoihin, Talentum, Helsinki.

[7] Hemmo (2003): Sopimusoikeus I-III, Talentum, Helsinki.

[8] Välimäki (2009): Oikeudet tietokoneohjelmistoihin, Talentum, Helsinki.

[9] Microsoft Windows XP

[10] Contracts Act

[11] Hemmo (2003): Sopimusoikeus I-III, Talentum, Helsinki.

[12] Hemmo (2003): Sopimusoikeus I-III, Talentum, Helsinki.

[13] Unfair Business Practices Act

 
  • No labels